Aika on kiitänyt joulukuun alusta lähtien kyllä nopeammin kuin millään siivillä ikinä. Hupsista vain, ja nyt on jo 18. joulukuuta! Ajattelin että pitää vielä viimeiset blogipäivitykset tehdä Regensburgista ennen joululomaa. Itsehän tosin vietän vain noin viikon verran löhölomaa Suomessa ja sitten jo palaankin takaisin Baijeriin vuodenvaihteen pippaloihin.
Sain tosiaan itsenäisyyspäivä-viikonlopuksi pari opiskelukaveria visiitille tänne etelään. Juhlimme perjantai-iltana itsenäisyyspäivää viiden tunnin leivontasession (korvapuusteja, karjalanpiirakoita ja joulutorttuja) jälkeen yhdessä kämppisteni ja muutamien vaihtarikavereideni kanssa - oli kerrassaan onnistuneet kemut. Lauantaina vein tytöt pienelle kaupunkikierrokselle ja myhäilin tyytyväisenä (kuinkas muutenkaan?) kun tytöt tykästyivät viikonlopun aikana sekä a) Regensburgiin että b) meikäläisen kavereihin täällä. Oli kerrassaan loistava viikonloppu - voi sitä huonojen, suomenkielisten vitsien(?) määrää! Kyllä sitä vaan osaa ilmaista itseään omalla äidinkielellään huomattavasti lennokkaammin kuin kaikenmaailman saksoilla ja englanneilla.
Juhlahumun jälkeinen viikko menikin esitelmän parissa. Valmista tuli ja lopputuloskin oli ihan kelvollinen. Näin ollen läksinkin sitten perjantaina hyvillä mielin aamujunalla kohti Müncheniä ja sieltä bussilla Karlsruheen. Siellä vietinkin viikonlopun omassa täydellisessä hyvässä seurassani ja lauantai vierähtikin iltapäivästä myöhään yöhön Knock out festival -nimisessä metalli-häppeningissä. Olin varustautunut suomen lipulla ja sitä heiluttelinkin ahkerasti - ensin Lordin esiintyessä ja myöhemmin Sabatonin ilmiömäisen shown aikana. Pitkästä aikaa olin taas ilmiliekeissä. Täällä Saksassa on ajoittain tullut ikävä suomalaisia metallimeininkejä. En tiedä onko Regensburg vain niin pieni kaupunki (ja vielä konservatiivisessa Baijerissa), vai mikä on syy siihen, että paikalliset pitkätukat sun muut hevi-ihmiset tuntuvat hilluvan aivan muualla päin Saksaa. No, 29. joulukuuta olisi luvassa AC/DC -covereita Regensburgissa ja sinne on lupautunut jopa muutama vaihtarikaveri mukaan, että eipä se hätä taida ollakaan ihan tämän näköinen.
Tänään päätin olla ahkera ja suorittaa jouluostokset loppuun (perjantaina kun pitäisi jo lennellä Suomeen). Ja hyvänen aika sentään kuinka näppärästi se kävikään - lahjat on nyt hankittu! Nyt saa vain odotella sitä, että pääsee saunomaan, syömään ja nukkumaan maaseudun rauhaan viikoksi - jaksaa sitten taas seuraavan Saksa-rupeaman viipottaa paikasta toiseen. Vaikka helmikuussa tosiaan Chrisin kanssa tehdään pieni roadtrip jonka aikana käydään myös Suomessa, joten kauaa en kerkeä Baijerissa vanheta kun taas mennään =)
 |
| Suomi-porkkanakakku |
 |
| Karlsruhe |
 |
| Luistinrata - jei! |
Viime viikko sujahti referaatin, joulutorin ja leipomisen merkeissä. Referaatin aihe oli onneksi melko vapaasti valittavissa (tosin sitten ensi viikon esitelmään pitäisi keksiä joku "oikea" aihe), joten hetken mielijohteesta päätin puhua suomalaisista opiskelijoista. Tarkemmin sanottuna kaikista hulluista traditioista haalareista teekkari-kasteeseen. Loppujen lopuksi päädyin pölisemään teekkareista kahdeksan minuutin ajan. Taivas varjele, tässä meillä oikeen humanisti!
Keskiviikkona syötiin meidän asuntolassa kiitospäivän illallinen (kun täällä näitä amerikkalaisia on jokunen) - perunoita, kalkkunaa, vihanneksia, possunlihaa, kastiketta ja kurpitsapiirakkaa. Ja vaikka kiitospäivä on suomalaiselle päivä muiden joukossa, niin ihan mukavahan se oli istua iltaa porukalla ja kuulla miten rapakon takana kyseistä juhlapäivää vietetään.
Torstaina meidän kämpillä oli viihdettä koko rahan edestä - lopputuloksena viittä eri sorttia pikkuleipiä. Ja itse leipasin lauantaina perinteisiä, suomalaisia piparkakkuja. Että täällä kyllä on keksejä joka nimestä ja joka purkissa, joka sattuu käteen osumaan. Suurta riemua täällä on tuntunut aiheuttavan kyhäämäni piparkakkutalo (itse asiassa kaksi pientä mökkiä). Mutta jos rentouttava ja perinteinen joulupuuhastelu ilahduttaa kämppiksiä, niin mikäs siinä=) Lauantaina kerkesin piipahtamaan joulutorille Glühwein-mukilliselle. Ja pakko sanoa, että maailma on kyllä pienempi kuin luulin - muuan opiskelukaverini oli meinaan Lappi-hunajan kojulla töissä.
Nyt alkaa jo sen verraan väsy iskeä, että pitää varmaan ottaa tirsat. Huomenna olisi luento aamukymmeneltä...ja sen jälkeen pitäisi jatkaa lukemista keskiviikon välikokeeseen. Se tuntuu kyllä tällä hetkellä ylitsepääsemättömältä tehtävältä - saan nimittäin torstaina suomalaisvahvistuksia kaksin kappalein tänne Regensburgiin viettämään itsenäisyyspäivää, enkä millään jaksaisi keskittyä mokomiin kouluhommeleihin. No, kai se koe pitää jotenkin selvittää niin saa sitten hyvällä omallatunnolla tyttöjen kanssa viettää Suomi-viikonloppua täällä kämppisten riemuksi :D
