Leppoisaa sunnuntaita

Saksan opiskelu jatkuu ja mikäs tässä jatkaessa kun on lähtenyt hyvin käyntiinkin tämä vuoden oleskelu Regensburgissa. Päivät yliopistolla sujahtaa yleensä varsin kivuttomasti ja loppupäivät on suhteellisen lepposia. Turhan paljon läksyjä ei ainakaan meidän B2-ryhmä ole saanut. Koekin meillä oli tosiaan tiistaina, varmaan huomenna saadaan tietää tulokset - jaiks. Keskiviikkona saatiin infoa kurssivalinnoista ja -ilmottautumisista. Se kuulosti kyllä äkkiseltään paljon vaikeammalta kuin mitä se käytännössä toivon mukaan tulee olemaan. Mutta saksalaiset hoitavat monia muitakin asioita niin toivottoman pitkän kaavan ja kaikenlaisten byrokratiatoimenpiteiden kautta, että mitä muuta voi olettaa yliopiston käytännöistä?! Pankkitilin avaaminen on yksi loistavista esimerkeistä - kun antaa semmoisen määrän nimmareita eri papereihin, niin voisi jo kuvitella olevansa vähintäänkin Marlene Dietrich.

Keskiviikkona käytiin porukalla syömässä perinteistä, baijerilaista ruokaa - itsehän nautiskelin Schnitzeliä ja Knöödelin. Täytyy myöntää ettei ollut lainkaan hullumpaa ;) Perjantaina tuumattiin Chrisin kanssa, että seinät alkaa kaatua kämpillä päälle, joten lähettiin muutaman muun vaihtarin ja Michaelan kanssa istuskelemaan oluttupaan ja pelaamaan korttia.

Lauantaina herättiin Chrisin kanssa yhdeksän maissa ja suunnattiin puoli yhdeksitoista rautatieasemalle, josta lähdettin vaihtariporukalla kohti Nürnbergiä. Siellä vierähtikin lauantai-päivä, suurin osa ajasta sujahti paikassa nimeltä Dokumentationszentrum Reichsparteitagsgelände. Siellä tutustuimme Saksan historiaan natsien valtakauden aikana - mielenkiintoista ja masentavaa samanaikaisesti. Iltapäivällä kerettiin vielä käydä syömässä ja tutustua vähän Nürnbergin keskustaan. Täytyy tosin varmaan suunnata takaisin Nürnbergiin joulutorin aikaan - siellä on varmasti tosi nättiä silloin.

Tämä päivä on mennyt sitten leppoisissa merkeissä. Puolenpäivän aikoihin tehtiin Michaelan kanssa pieni kävelylenkki ja sen jälkeen olen koittanut miettiä että pitäsköhän tehdä tänään jotain järkevää. Periaatteessa ei tarvitse tehdä mitään, mutta voisi silti tehdä jotain hyödyllistä jos vain viitsisi - first world problems. Vielä en ole jaksanut tulla mihinkään lopputulokseen, mutta onhan tässä päivää jäljellä. Tosin kun on koko ajan tohinaa, niin yksi lepopäivä ei kyllä ole lainkaan haitaksi. Jaksaa touhuta ensi viikollakin. Ensi viikolla kun pitäisi keritä joku päivä käydä Oktoberfesteillä Münchenissä ja lauantaina olisi sitten retki Walhallaan. Ja eiköhän kalenteriin tule lisämerkintöjä jahka uusi viikko lähtee käyntiin =) 

Dokumentationszentrum

Nürnberg

Nürnberg korkeammalta katsottuna

Auto poikineen - päiväkävelyn kuvasatoa

Hurlumhei jatkuu

Huomenna (tai no, Suomen aikaa tänään) olisi taas maanantai ja yliopistolla hommat jatkuu. Tiistaina midän B2-ryhmällä on kielikurssin välikoe. Puheosioon kuuluvan esitelmän pidin torstaina. Ja täytyy sanoa, ettei mennyt aivan Strömsön malliin se iltapäivä. Iltapäivän puhetunneilla piti olla kaksi esitelmää, minun ja kurssikaverini Hugon. Esitelmät saatiin vietyä läpi, mutta ainoa ikävä puoli oli se, että vaihtarikaverit ja opettajamme Beate joutuivat kuuntelemaan 20 minuuttia löpinää ILMAN PowerPointia. Dataprojektori nimittäin päätti olla toimimatta. Toisaalta taas onnistuimme ilahduttamaan Beatea sillä, että lupasimme ongelmista huolimatta pitää kumpikin omat esitelmämme sovittuna päivänä. Se sujuikin yllättävän hyvin. 20 minuuttia sujahti suhteellisen nopsaan ja tunnin pääteeksi oli mukava saada opettajalta palautetta (positiivista!). Torstai oli siis kerrassaan onnistunut päivä=)

Muuten viikko hujahti aika lailla kouluhommien merkeissä - lauantaina oli huilipäivä. Sekin tosin hujahti iltapäivästä iltaan siinä, kun lähdimme Chrisin kanssa kauppakeskukseen etsimään mulle kaiuttimia tietokoneeseen. Siellä tuhraantuikin sitten aikaa yleiseen pyörimiseen, kahvitteluun ja syömiseen. Sunnuntaina piti nousta aamusta aikaisin ylös, sillä teimme retken Passauhun. Passau on noin 50 500 asukkaan kaupunki joka sijaitsee lähellä Saksan ja Itävallan rajaa erittäin nätillä paikalla. Meillä oli ohjelmassa opastettu kaupunkikierros, jonka jälkeen saimme käydä lounaalla ja kierrellä vielä Passaun maisemia. Dom St. Stephan oli ehkä kaupunkikierroksen vaikuttavimpia kohteita - barokkityylinen tuomiokirkko komeine urkuineen. Nyt täytyy varmaan käydä moikkaamassa Nukkumattia, että jaksaa huomena kerrata tiistain välikokeeseen...

Tuoreus ennen kaikkea

Veste Oberhaus

Dom St. Stephanin urut

 

Maisemien vaikutus lenkkeilyyn

Viikko on taasen hujahtanut ohi. Tuntuu siltä kuin olisi ollut täällä jo vaikka kuinka kauan, vaikkei aikaa ole kulunut ihan kahta viikkoakaan. Päivät hujahtaa yliopistolla ja iltaisin parannetaan maailmaa kämpillä. Alkuviikosta päätin käydä käveleskelemässä läheisessä puistossa ja lähes koko matkan ajan sain kävellä Tonavan vartta pitkin kauniita maisemia ihastellen. Totesin puolentoista tunnin lenkin jälkeen, että maisemien vaikutusta lenkkeilyn mielekkyyteen ei voi missään tapauksessa väheksyä. Lenkin jälkeen tuntui siltä että olisi voinut kävellä loppuillan väsymättä tippaakaan. 

Sama kokemus toistui eilisellä retkellä. Lähdimme puoli kahdeksan maissa rautatieasemalta bussilla kohti Kelheimia. Siellä kapusimme korkean mäen päälle ihastelemaan Befreiungshallea ja sieltä avautuvaa näkymää. Ainoana miinuksena oli vain se, että ilma oli turhan sumuinen täydellisten valokuvien napsimiseen. Enemmän tai vähemmän täydellisten otosten kera jatkoimme matkaa kohti Kloster Weltenburgia. Talsimme porukalla muutamia kilometrejä metsän keskellä kunnes saavuimme Tonavan varrelle. Pienellä veneellä meidät kuljetettiin sitten Weltenburgin luostariin, joka sijaitsi aivan mielettömän kauniilla paikalla niemen nokassa. Luostarissa me nääntyneet retkeilijät saimme viimeinkin ruokaa, ja lopuksi kerkesimme vilkaista pikaisesti vielä yksityiskohtaisesti koristeltua kirkkoakin (harvoin muuten näkee noin prameita urkuja!). Kelheimin keskustaan palasimmekin sitten Tonavaa pitkin pienellä risteilypaatilla. Siinä vaiheessa porukka alkoi olla jo väsähtäneen näköistä ja veikkaanpa että aika moni otti pienet tirsat kämpille päästyään. 

Aiemmin viikolla pääsimme tutustumaan läheiseen panimoon. Vahvasti baijerin murteeseen kallistuvan omistajan "kirjakielisestä" puheesta sai yllättävän hyvin selvää, joskin alan sanasto ei ole meikäläisellä ainakaan mitenkään viimeisen päälle hallussa. Ja todettakoon, että massatuotanto on aina massatuotantoa. Ei paikallisten panimoiden olutta voi verrata suomalaisiin Koffeihin ja Karjaloihin alkuunkaan. Saakohan niistä puhua edes samana päivänä?

Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa kasaamaan esitelmämateriaalia. Ensi viikolla pitäisi puhua sisusta, saunasta ja salmiakista 20 minuuttia. Saksaksi, natürlich. Vai pitäisikö sanoa freilich, niinkuin baijerilaiset. Esitelmän, skypen ja löhöilyn merkeissä taitaa mennä tämä päivä. Paitsi jos vettä ei tule pientä tihkusadetta enempää, niin voisi taas käydä nauttimassa Regensburgin maisemista jalan.

Befreiungshalle

Kloster Weltenburg

Dult

Leppoisaa sunnuntaipäivää vaan! Regensburg on kyllä tarjonnut elämyksiä viikon sisällä vaikka kuinka ja paljon. Eilen oli kyllä yksi hauskimmista päivistä. Kahden aikaan meillä oli tosiaan opastettu kaupunkikierros, joka oli kyllä todella mielenkiintoinen. Regensburg on kyllä voimakkaasti historian muokkaama kaupunki, mikä on nähtävissä selvästi vanhoista rakennuksista. Värikästä, idyllistä ja ennen kaikkea hyvin hoidettua. 

Kierroksen jälkeen poikkesimme Dultissa, joka on paikallinen olutfestivaali. Oktoberfestin pikkusisko. Tai pikkuveli. Ajelimme kierroksen maailmanpyörässä, josta käsin pääsimme ihailemaan Regensburgin maisemia hieman korkeammalta. Jos jokaisesta OOH-huokauksesta olisi maksettu 10 senttiä, meistä olisi tullut väkisinkin miljonäärejä. Tai ainakin tuhatnäärejä. Miinuksena mainittakoon "hieman" myrtsit tarjoilijat. Tosin onhan työkin stressaavaa, mutta voisi sitä edes yrittää olla vähän ystävällisempi. Tai sitten ei. Noooh, suomalainenhan ei moisesta jaksa hetkahtaa, kun kotimaakaan ole hymytyttöjä ja -poikia täynnä.

Illalla suuntasimme uudestaan Dultiin ja täytyy sanoa, että moista menoa en kyllä ole ikinä nähnyt - teltta täynnä penkeillä seisovia ihmisiä litraset oluttuopit kourassa. Hurjaa! Livebändinä toimi Donnervögel-niminen poppoo, joka kyllä osasi viihdyttää yleisöä. Meidän vaihtariporukka oli aivan haltioissaan ja sullouduimme oitis paikallisten sekaan juhlimaan. Eipä Suomessa ole tullut koskaan tanssittua ja laulettua noin mahtavassa ilmapiirissä :D Kyllä me suomalaiset vaan ollaankin melko jäykkiä kun lähdetään pitämään hauskaa.

Aamiainen

 

Dult-meininkejä

Baijerissa ollaan!

Mistähän sitä alottaisi purkamaan viime päivien härdelliä...koko ajan on ollut kaikkea kivaa meneillään eikä ole millään malttanut istahtaa kirjoittelemaan kuulumisia. No, eipä tuo nettikään ole ollut toiminnassa kuin vasta muutamia päiviä. Lensin siis maanantaina Müncheniin ja olin siellä yhden yön. Tiistaina lähdin heti aamusta junalla kohti Regensburgia ja puolentoista tunnin junamatkan jälkeen olin vihdoin ja viimein perillä, jätin matkalaukullisen (oli muuten tismalleen 23kg!) tavaraa aseman säilytyslokeroon ja lähdin bussipysäkille. Yliopiston pysäkillä tapasin heti yhden meksikolaistytön, jonka kanssa suunnistettiin paikalliseen kansainvälisten asioiden toimistoon (Akademisches Auslandsamtiin). Kahvihuoneessa tutustuttiin muutamiin muihinkin vaihtareihin sen jälkeen kun valtava informaatiotulva oli pyyhkäissyt ylitse.

Minä onnekas pääsin asumaan keskustaan vanhaan kaupunkiin. Voin sanoa että ikkunasta avautuva katunäkymä on tuhat kertaa miellyttävämpi silmälle verrattuna Tampereen kämpän ankeaan sisäpiha-näkymään! Goldener Turm on nimeltään asuntola, jossa majailen sitten heinäkuun loppuun asti. Kämppiksien suhteen ei olisi varmaan paljon paremmin voinut käydä - tosi mukavaa, hauskaa ja ystävällistä porukkaa. Meidän WG:ssa asustaa tällä hetkellä muutama saksalainen tyttö, yksi saksalainen poika ja vaihtarikaverini Chris (joka on taivaltanut Saksaan aina jenkeistä asti). Tähän poppooseen saadaan vielä lisää porukkaa, sillä muutama huone on vielä tyhjillään. Heti ensimmäisenä päivänä kävin yhden kämppikseni, Michaelan kanssa Ikeassa ja ruokakaupassa. Illalla pelattiin neljän hengen porukalla Unoa ja rupateltiin niitä näitä - varsin mukavaa.

Ekat päivät yliopistolla on olleet vielä suhteellisen leppoisia. Keskiviikkona tehdyn kielikokeen perusteella meidät jaettiin ryhmiin ja opetus alkoi torstaina. Meidän B2-kurssin vetäjä on Fabian, nuori saksalaismies, joka on todella mukava ja rento (jotenkin todella epäsaksalainen), ei turhan nipo. Kirjoitusosion vetäjä sen sijaan vaikuttaa tarkemmalta tyypiltä, joskin mukavalta hänkin (kuuntelee muuten Apocalypticaa mielellään).  Puheosion opettajan tapaamme varmaankin maanantaina. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin on oikeastaan ihan mukava opiskella taas pitkän kesän jälkeen. Pitää nauttia tästä olotilasta niin kauan kuin sitä kestää (sehän ei ole tunnestusti kuin yksi hujaus, ja sitten opiskelu on taas "ajanhukkaa").

Parin päivän aikana on tutustunut niin moneen ihmiseen, että puolienkaan nimiä ei muistaisi, jos joku kysyisi. Hirveän mukavaa porukkaa joka tapauksessa, ainakin näin ensivaikutelman perusteella. Kämppiksiäni nyt en ainakaan vaihtaisi mistään hinnasta. Varsinkin Michaelan ja Chrisin kanssa on tullut hengailtua paljon. Michaelan kanssa leivottiin yksi ilta muffinsseja, juotiin teetä, pelattiin Unoa ja Bluff-nimistä lautapeliä. Torstaina istuskeltiin iltaa terassilla jutustellen, ja myöhemmin seuraan liittyi yksi meksikolainen poika ja jotain Michaelan kavereita. Täällähän on vielä ihan kesäkelit, joten iltakin oli mukavan lämmin - en valita. Eilen käytiinkin sitten vaihtariporukalla istumassa iltaa. Ehkä muistan taas pari nimeä lisää, kun oli paremmin aikaa jutustella ihmisten kanssa sen sijaan, että olisi vain ohimennen kysynyt nimeä ja kotimaata.

Kielen kannalta on hyvä, että on "joutunut" heti alusta asti puhumaan saksaa ja kumma kyllä se tuntui jopa sujuvan suhteellisen kivuttomasti. Enää ei jaksa niin paljon jännittää puhumista, koska joka päivä on tullut puhuttua kämppisten, vaihtareiden (ainakin osan) ja tutoreiden kanssa saksaa. Eikä opiskelumotivaatiota kai vähennä sekään että kielitaidosta on tullut paljon positiivista kommenttia. On ollut mukava huomata, että ei ole mikään ongelma tulla saksalla toimeen ilman suunnatonta stressiä. Prepaid-liittymänkin osto kävi varsin kivuttomasti ja kauppias vain kysyi miten osaan näin hyvin saksaa. Mutta joo, itsekehuskelut sikseen. Baijerin murteesta en ainakaan mitään tolkkua saisi, jos joku tulisi vahvaa murretta vääntämään. Muutaman fraasin olen tosin Michaelalta oppinut - jännältähän se kuulostaa :D

Juon tässä parhaillaan kahvia ja kuulostelen ulkoa kuuluvaa puheensorinaa. Ja aurinko sen kun jaksaa porottaa. Meillä olisi tänään vuorossa opastettu kaupunkikierros, joten kahden kieppeillä täytynee lähteä sivistymään. Bis später!

Meitsin kotikatu