Joulukalenterista on kohta luukut avattu

Aika on kiitänyt joulukuun alusta lähtien kyllä nopeammin kuin millään siivillä ikinä. Hupsista vain, ja nyt on jo 18. joulukuuta! Ajattelin että pitää vielä viimeiset blogipäivitykset tehdä Regensburgista ennen joululomaa. Itsehän tosin vietän vain noin viikon verran löhölomaa Suomessa ja sitten jo palaankin takaisin Baijeriin vuodenvaihteen pippaloihin.

Sain tosiaan itsenäisyyspäivä-viikonlopuksi pari opiskelukaveria visiitille tänne etelään. Juhlimme perjantai-iltana itsenäisyyspäivää viiden tunnin leivontasession (korvapuusteja, karjalanpiirakoita ja joulutorttuja) jälkeen yhdessä kämppisteni ja muutamien vaihtarikavereideni kanssa - oli kerrassaan onnistuneet kemut. Lauantaina vein tytöt pienelle kaupunkikierrokselle ja myhäilin tyytyväisenä (kuinkas muutenkaan?) kun tytöt tykästyivät viikonlopun aikana sekä a) Regensburgiin että b) meikäläisen kavereihin täällä. Oli kerrassaan loistava viikonloppu - voi sitä huonojen, suomenkielisten vitsien(?) määrää! Kyllä sitä vaan osaa ilmaista itseään omalla äidinkielellään huomattavasti lennokkaammin kuin kaikenmaailman saksoilla ja englanneilla.

Juhlahumun jälkeinen viikko menikin esitelmän parissa. Valmista tuli ja lopputuloskin oli ihan kelvollinen. Näin ollen läksinkin sitten perjantaina hyvillä mielin aamujunalla kohti Müncheniä ja sieltä bussilla Karlsruheen. Siellä vietinkin viikonlopun omassa täydellisessä hyvässä seurassani ja lauantai vierähtikin iltapäivästä myöhään yöhön Knock out festival -nimisessä metalli-häppeningissä. Olin varustautunut suomen lipulla ja sitä heiluttelinkin ahkerasti - ensin Lordin esiintyessä ja myöhemmin Sabatonin ilmiömäisen shown aikana. Pitkästä aikaa olin taas ilmiliekeissä. Täällä Saksassa on ajoittain tullut ikävä suomalaisia metallimeininkejä. En tiedä onko Regensburg vain niin pieni kaupunki (ja vielä konservatiivisessa Baijerissa), vai mikä on syy siihen, että paikalliset pitkätukat sun muut hevi-ihmiset tuntuvat hilluvan aivan muualla päin Saksaa. No, 29. joulukuuta olisi luvassa AC/DC -covereita Regensburgissa ja sinne on lupautunut jopa muutama vaihtarikaveri mukaan, että eipä se hätä taida ollakaan ihan tämän näköinen.

Tänään päätin olla ahkera ja suorittaa jouluostokset loppuun (perjantaina kun pitäisi jo lennellä Suomeen). Ja hyvänen aika sentään kuinka näppärästi se kävikään - lahjat on nyt hankittu! Nyt saa vain odotella sitä, että pääsee saunomaan, syömään ja nukkumaan maaseudun rauhaan viikoksi - jaksaa sitten taas seuraavan Saksa-rupeaman viipottaa paikasta toiseen. Vaikka helmikuussa tosiaan Chrisin kanssa tehdään pieni roadtrip jonka aikana käydään myös Suomessa, joten kauaa en kerkeä Baijerissa vanheta kun taas mennään =)

Suomi-porkkanakakku

Karlsruhe

Luistinrata - jei!

Joulustelua

Viime viikko sujahti referaatin, joulutorin ja leipomisen merkeissä. Referaatin aihe oli onneksi melko vapaasti valittavissa (tosin sitten ensi viikon esitelmään pitäisi keksiä joku "oikea" aihe), joten hetken mielijohteesta päätin puhua suomalaisista opiskelijoista. Tarkemmin sanottuna kaikista hulluista traditioista haalareista teekkari-kasteeseen. Loppujen lopuksi päädyin pölisemään teekkareista kahdeksan minuutin ajan. Taivas varjele, tässä meillä oikeen humanisti!

Keskiviikkona syötiin meidän asuntolassa kiitospäivän illallinen (kun täällä näitä amerikkalaisia on jokunen) - perunoita, kalkkunaa, vihanneksia, possunlihaa, kastiketta ja kurpitsapiirakkaa. Ja vaikka kiitospäivä on suomalaiselle päivä muiden joukossa, niin ihan mukavahan se oli istua iltaa porukalla ja kuulla miten rapakon takana kyseistä juhlapäivää vietetään.

Torstaina meidän kämpillä oli viihdettä koko rahan edestä - lopputuloksena viittä eri sorttia pikkuleipiä. Ja itse leipasin lauantaina perinteisiä, suomalaisia piparkakkuja. Että täällä kyllä on keksejä joka nimestä ja joka purkissa, joka sattuu käteen osumaan. Suurta riemua täällä on tuntunut aiheuttavan kyhäämäni piparkakkutalo (itse asiassa kaksi pientä mökkiä). Mutta jos rentouttava ja perinteinen joulupuuhastelu ilahduttaa kämppiksiä, niin mikäs siinä=) Lauantaina kerkesin piipahtamaan joulutorille Glühwein-mukilliselle. Ja pakko sanoa, että maailma on kyllä pienempi kuin luulin - muuan opiskelukaverini oli meinaan Lappi-hunajan kojulla töissä.

Nyt alkaa jo sen verraan väsy iskeä, että pitää varmaan ottaa tirsat. Huomenna olisi luento aamukymmeneltä...ja sen jälkeen pitäisi jatkaa lukemista keskiviikon välikokeeseen. Se tuntuu kyllä tällä hetkellä ylitsepääsemättömältä tehtävältä - saan nimittäin torstaina suomalaisvahvistuksia kaksin kappalein tänne Regensburgiin viettämään itsenäisyyspäivää, enkä millään jaksaisi keskittyä mokomiin kouluhommeleihin. No, kai se koe pitää jotenkin selvittää niin saa sitten hyvällä omallatunnolla tyttöjen kanssa viettää Suomi-viikonloppua täällä kämppisten riemuksi :D

SAUNA! ja vähän jotain muutakin...

Ei täällä olla laakereilla levätty, vaikka blogin puolella on hetken aikaa ollut hiljaisempaa. Tuntuu vaan siltä, että aikaa on huomattavasti vähemmän kaikkeen ylimääräiseen - Saksa on varmaan eri aika-avaruudessa mitä Suomi.

Viime viikon lauantaina käytiin Bambergissa, joka sekin sijaitsee Baijerissa, joskin pohjoisempana kuin Regensburg. Bamberg on myös Regensburgia pienempi kaupunki, mikä tekee omalta osaltaan kaupungista vieläkin idyllisemmän kuin Regensburg. Joskin Regensburgista en kyllä kirveelläkään lähtisi, ettäs tiedätte!:D

Lauantai-iltana olin vielä parin kaverin kanssa kuuntelemassa neljää hevibändiä, joista yksi oli Nightwish-tribuuttibändi(olivat muuten melkosen hyviä). Keikan jälkeen kuulin, että kyseinen bändi on ollut kasassa vasta kuutisen kuukautta, mitä en olisi kyllä uskonut. Seuraavana aamuna huomasi kyllä niskoista, että keikka oli käymisen arvoinen:D

Tämä viikko on sujunut suhteellisen rennoissa merkeissä. Yliopistolla käydään kääntymässä maanantaista torstaihin ja iltaisin tehdään jotain enemmän tai vähemmän hyödyllistä. Eilen suuntasimme porukalla Mozart-kaupunkiin, eli Itävallan puolelle Salzburgiin. Ja onneahan on se, että Bayern-Ticketillä pääsee myös Salzburgiin asti - eli edullisesti! 
Päivä oli sateinen, mutta eihän meitä onneksi sokerista olla muovailtu. Talsimme sitten koko päivän kosteissa olosuhteissa ympäri Salzburgia. Regensburgin joulutorit avaavat luukkunsa ensi viikolla, mutta Salzburgissa pääsimme jo ihastelemaan puisia koristeita, lapasia, hattuja ja hilloja myyviä kojuja, sekä nuuhkimaan Glühweinin ja lettujen tuoksua. Sekös vain kelpasi tällaiselle jouluihmiselle - It's good to be a tonttu!

Mutta tosiaan - kyllä! Pääsin vihdoin ja viimein saunaan viime sunnuntaina. Tuli semmoinen legendaarinen olo, ihan kuin olisi läytänyt kauan kadoksissa olleen ystävän(tässä tapauksessa melkein jo aviomiehen, oli sen verran kova ikävä). Chrisin ja mun pari saksalaista kaveria kun ovat tosiaan kuntosalin jäseniä ja saavat viikonloppuisin ottaa kumpainenkin kaverin mukaan salille, niin siellä kuntoilu ja saunominen ovat siis meille kahdelle ilmaista lystiä. Kerrassaan mahtavaa. Chris ei tosiaan ollut ennen tätä syksyä saunonut koskaan, mikä tuntui näin suomalaisen näkökulmasta täysin uskomattomalta. Mutta täytyy sanoa, että amerikkalaisessa kämppiksessäni on selvää suomalaisainesta - sauna on saanut uuden fanin:D
Mutta tosiaan, ensimmäinen saunakokemus Saksassa...siinä missä suomalaisilla kuntosaleilla on miehille ja naisille isot saunat, oli tällä salilla vain yksi sekasauna. Mutta toisin kuin yliopistolla, siellä ei sentään tarvitse uimakamppeet päällä saunoa. Yliopiston sauna on sitäpaitsi kiskurihintainen (5 euroa kerta ja kuristavat uikkarit päällä, tosi rentouttavaa...pitäkää saunanne!).
Saunaosastolla oli kaksi saunaa ja lisäksi pieni höyrysaunan tapainen huone. Saunassa tosin kukaan ei heittänyt löylyä, vaan lämpötila oli varmaan jotenkin automaattisesti säädelty. Lisäksi saunan seinällä olevasta mööpelistä kuului jotain puron solinaa. Ei ihan suomalaista saunaperinnettä, mutta kelpaa mulle! 

Sellaisen mielenkiintoisen huomion tein myös, että mun lisäksi taisin havaita yhden naisen saunaosastolla. Saksalaisen kämppikseni kanssa tuumasimme, että tämä on oiva esimerkki kulttuurieroista. Sekasauna ei taida olla ihan saksalaisten kanssasisarten mieleen, vaikka muuten saksalaiset tuntuvatkin olevan melko avointa porukkaa alastomuuden suhteen. Oli miten oli, tämä flikka lähtee taas tänään poikien kanssa salille ja saunomaan.

Joulu on jo ovella

Justiinsa niin. Täällä on (kuten varmasti Suomessakin) jouluiset tilpehöörit olleet kaupoissa jo hyvän tovin. Mutta jotenkin tuntuu, että täällä joulumeiningit on askeleen Suomea edellä. Ja tämä ei koske pelkästään ajoissa alotettua joulumarkkinointia, vaan joulusälän määrä on varsin vakuuttava ja valinnanvaraa on varmasti kylliksi. Mutta tällaista jouluihmistähän ei tietenkään haittaa kaikki tämä joulutouhotus - päinvastoin. Läheisellä aukiollakin pönöttää jo 3 jättimäistä kuusta ja kaduille alkaa ilmestyä kaiken maailman jouluvalo-ripustuksia. Oudointa on tietty se, että ulkosalla tarkenee nahkatakki päällä vielä vallan mainiosti. Mutta joulutouhuista jauhamista jatkan tuonnempana kuvien kera.

Yliopistolla hommat pyörii rutiinilla - ei mitään erikoista sillä rintamalla. Viikonloppuna oltiin parin kaverin kanssa katsomassa Stahlzeit-nimistä bändiä, joka soittaa Rammstein-covereita. Sillä poppoolla oli kyllä varsin vakuuttava show - pyroja sun muuta lämmikettä sai kyllä osakseen etualalla ollessa. Upposi kyllä meidän neljän hengen porukkaan varsin hyvin! 

Saksalaisesta "Maajussille morsian" -showsta olenkin jo kerinnyt avautua, mutta eivät saksalaiset loisto-ohjelmat siihen lopu. Ensimmäisten viikkojen aikana kämppikseni Michaela tutustutti minut baijerilaiseen lastenohjelmaan, jonka nimi on "Pumuckl". Pumuckl on pieni peikko/menninkäinen, asuu Mestari Ederin kanssa Münchenissä. Sarja on todella hauska, joskin kaipasin vahvan baijerin murteen kanssa ajoittain Michaelalta tulkkausapua. Mutta yllättävän hyvin pysyin kärryillä - onhan kyseessä kuitenkin lastenohjelma ;D Tässä maistiaisiksi ohjelman intro, että ei muuta kuin klikatkaas linkkiä ja vakuuttukaa baijerilaisista lastenohjelmista :D


 Pumuckl-intro =)

Suomi-teemaa ja maajusseja

Kyllä vain! Teen parhaani, jotta ei-suomalaiset ystäväni saisivat mahdollisimman positiivisen kuvan Suomesta. Koitan myös parhaani mukaan opettaa suomenkielisiä sanoja/fraaseja porukalle. Paras oppilaani on kyllä ehdottomasti amerikkalainen kämppikseni Chris. Appilan pappilan apupapin papupadat Chris taitaa jo todella sujuvasti. Sujuvasta lausumisesta lupasin tarjota huurteisen, eikä mennyt montaa päivää kun seinänaapuri lasetteli kyseisen fraasin kuin vettä vaan - perjantai-iltana olikin sitten palkinnon vuoro kun käytiin istuskelemassa läheisessä metallihenkisessä baarissa. 

Viikko sitten leivottiin Michaelan kanssa sateenkaari-kuppikakkuja naapurin syntymäpäiville. Niistä tuli tosi hyviä - ja hyvännäköisiä. Tällä viikolla jatkoin leipomista tekemällä eilen satsin karjalanpiirakoita. Nekin ovat jo kadonneet aikoja sitten paremppi suihin - suomalainen voittaa aina:D Makuelämys oli saksalais-amerikkalaisesta näkökulmasta täysin outo ja uusi. Kuka nyt keksii sekoittaa ruistaikinan, riisipuuron ja munavoin? No, suomalaiset tietty. Ilmeisesti markkinarakoa olisi karjalanpiirakoille laajemminkin - sen verran positiivista kommenttia suomalainen perinneherkku sai=) 

Hups, kello alkaa lähennellä yhtätoista ja pitäisi tehdä huomiselle läksyt. Ja kirjoittaa tiistain tunnille 300 sanan aine. Tänään oli niin mahtava ilma, että olin melkein pari tuntia kävelylenkillä, jonka jälkeen katsottiin Michaelan kanssa ohjelmaa nimeltä "Bauer sucht Frau". Toisin sanoen saksalaista versiota ohjelmasta "Maajussille morsian". Vaikka ohjelmaformaatti on sama, niin toteutustapa on aika erilainen verrattuna suomalaiseen versioon. Saksalaisessa versiossa on enemmän showta ja draamaa mukana. Hulvattoman hauskaa sitä oli kyllä katsella:'D Joka käänteessä käytetään paljon hidastuksia ja tunnettuja rakkauslauluja. Aika ylihän se menee, mutta Saksa on Saksa - ei vastaavanlainen toteutus olisi suomalaisille lainkaan luonteva. Mutta oli maa mikä tahansa, niin siitä olemme Michaelan kanssa samaa mieltä, että ne maajussit ovat kyllä ehdottoman hulvattomia ja sympaattisia.

Salmiakkia ja korvapuusteja

Lukukauden ensimmäinen viikko on viimeistä päivää vaille paketoitu. Itselläni oli tällä viikolla kaksi luentoa (kielikurssit kun alkavat vasta ensi viikolla) ja ensi viikolla pitäisi sitten jo raahautua joka päivä yliopistolle. Kuulostaa koululta. Vastaaviin suorituksiin on tainnut joutua yltämään viimeksi musiikkilukiossa. Ei kultainen nuoruus jää unholaan, ja silleen. Tiistaina oli tosiaan ensimmäinen luento Regensburgin yliopistossa, aiheena mediahistoria. Paljon vuosilukuja tulee varmaan opeteltavaksi, mutta siinä vaiheessa kun tentti lähestyy, voi aina hyödyntää kämppisten apua. Vastineeksi voin leipoa korvapuusteja (jotka muuten saivat eilisiltana hyvän vastaanoton). Keskiviikon luennon aiheena oli johdatus vertailevaan kulttuurintukimukseen - ehdottomasti mielenkiintoista. Ehkäpä keväällä voisi uskaltautua johonkin vertailevan kulttuurintutkimuksen seminaariinkin.

Eilen sain myös ensiapu-lähetyksen kotiväeltä, nimittäin salmiakkia. Täällä salmiakki tosin herättää lähinnä kaikkia muita ajatuksia kuin "ooh, ihanaa" tai "herrrrrkullista". Mutta urheasti ihmiset ovat uskaltaneet kokeilla moista mustaa makeista. Tosin välillä täytyy jekuttaa porukkaa että kyseessä on normaali lakritsa. Kai sitä nyt vähän saa narrata? Muutoinhan ainutkertainen makuelämys jäisi monelta kokematta - sehän vasta olisikin sääli! 
Eilen käytiin myös kiipeilemässä Michaelan ja Chrisin kanssa. Terveisiä Pohjanmaalta - meillähän vasta korkeita vuoria ja kiipeilymestoja riittääkin! Olihan se kyllä siistiä kavuta helppo seinä muutaman kerran ylös asti ja sitten räpiköidä vaikeampaa heikommalla menestyksellä. Kiipeily on ehdottomasti hauska liikuntamuoto, mutta meikäläiselle ylöspäin kapuaminen tuntuu vaan kertakaikkisen luonnottomalta. Sitä kun on 20 vuotta tasamaalla hiihdellyt ja luistellut, niin Spiderman-mielikuva on jotenkin kaukaa haettu :D 
Nyt toivon että arpaonni suosisi ja pääsisin jousiammunnan alkeiskurssille. Sitä olen halunnut jo kauan kokeilla ja täällä olisi siihen loistava mahdollisuus. Peukkuja pystyyn vaan!

Ja kauniiksi lopuksi pitää tietenkin jakaa myös eilinen korvapuusti-tarina. Kiipeilyn jälkeen tein tosiaan pullataikinan kohoamaan ja mikäänhän ei tunnetusti voita tuoreita korvapuusteja. Ja mehän ollaan Meerin kanssa käteviä emäntiä mitä korvapuusteihin ja sämpylöihin tulee (ai ei vai?!) ;) Korvapuusti, Zimtschnecke, Cinnamon roll...oli miten oli, suomalaiset korvapuustit maistuivat meidän WG:n asukkaille hyvin, ja näin ollen leipurikin sai huokaista helpotuksesta. Jopa meidän yliurheilullinen ja ruokavaliotietoinen baijerilainen kämppiksemme odotteli uunin vieressä tuoreita korvapuusteja ja naposteli useamman pullan parempiin suihin. Tämä tarkoittaa myös sitä että jatkossakin voin leipaista korvapuusteja, kun tekee mieli tuoretta pullaa. Eikä leipomisen jälkeen tarvitse pakastaa yli 20 korvapuustia. Taidettiin nimittäin eilen tuhota viiteen pekkaan noin parikymmentä korvapuustia...

Ensiapua Suomesta

Korvapuustien määrä seuraavana aamuna

Oktoberfestien ja kielikurssin jälkimaininkeja

Aika tuntuu edelleenkin kuluvan täällä uskomatonta vauhtia. Vasta vietettiin sateinen päivä Münchenissä Oktoberfesteillä ja huomenna alkaa varsinainen lukukausi täällä. Kielikurssikin on nyt sitten läpäisty hyvin arvosanoin, joten saan alkaa pakertamaan C1-kursseja. Tällä viikolla tuli muutaman vaihtarikaverin syntymäpäivätkin vietettyä pakertamisen ohessa - ylirasittumista opiskelun takia pitää koittaa välttää viimeiseen asti.
Kämppiksiäkin on tullut pari kappaletta lisää, tosin yksi huone täällä meidän päässä ammottaa vielä tyhjyyttään - saa nähdä kuka siihen asettuu asumaan.

Ainevalinnat tein tuossa alkuviikolla ennen torstain loppukoetta. Päätin, että nyt ensimmäisen lukukauden aikana koitetaan saada kielitaitoa hiottua paremmaksi. Eli kielikursseja luvassa. Keväällä voisi sitten pakertaa enemmän journalistiikan ja vertailevan kulttuurintutkimuksen parissa, joskin niistäkin suoritan pari luentoa kielikurssien ohella nyt talvikuukausina. Suurella mielenkiinnolla odotan kurssien alkamista, vaikkakin tämä intensiivinen kielikurssilla istuminen alkoi viime päivinä hieman puuduttaa mieltä - takalistosta puhumattakaan. Mutta nyt pääseekin sitten jo "oikeasti" opiskelemaan, muidenkin kuin vaihtarien seuraan. Tosin meillä oli niin huippumukava ryhmä ja mukavat opettajat, että sen puoleen oli vähän haikeatkin tunnelmat luokassa kun vika päivä kielikurssista oli ohi. Mutta eiköhän me vaihtarikavereiden kanssa nähdä jatkossa muutenkin :D

Parkkipaikka vain naisille :D

Taisin törmätä kielimuuriin

Torstai on toivoa täynnä. Tänään meillä on nimittäin vapaapäivä, sillä Saksassa juhlistetaan Saksan yhteinäisyyden päivää. Päätettiin parin kaverin kanssa juhlistaa kyseistä päivää pelaamalla iltapäivällä Guitar Heroa :D Huomenna pitäisi taas istua yliopistolla koko päivä. Tällä viikolla vaihdoimme luokkahuonetta ja nämä viimeiset kielikurssin päivät B2-ryhmä istuukin betonibunkkerissa, jossa ei ole ainuttakaan(!) ikkunaa. Mahtavaa, eikös?

Mutta tosiaan, tällä viikolla törmäsin totaalisesti kielimuuriin kun saimme tutustua uuteen kämppikseemme. Nyt ymmärrän ne kaikki silmien pyörittelyt, kun porukka päivitteli sitä että menen Baijeriin vaihtoon. Tämä uusikin kämppis tottelee nimeä Chris, niinkuin amerikkalainen seinänaapurini. Tosin tämä uusi kämppis tulee pienestä Baijerilaisesta kylästä ja puhuu "melko" vahvaa murretta. Ensimmäisenä iltana en tajunnut puoliakaan kyseisen hepun puheesta. Paitsi muutamina hetkinä kun poikaparka yritti puhua sitä saksaa, mitä meille koulussa tuputetaan. Itsetuntoa musersi kertakaikkisesti se, etten tajunnut niinkin yksinkertaista asiaa kuin kellonaikaa! Chris sanoi, että hänen pitää olla seuraavana aamuna kello yhdeksältä koululla. Pyörittelin vain silmiäni kuin 100 000 pöllöä yhteensä. Onneksi toinen baijerilainen kämppikseni Michaela oli vieressä "tulkkaamassa". Mutta eiköhän tuo Baijerin KIELEN (kyllä vain, murre on liian lievä ilmaisu) ymmärtäminen vuoden aikana kohene. Tällä hetkellä pelkkä superkesittyminen ei vielä riitä. Niin, ja proffat tykkää kun puhun varmasti osittain itsekin "väärää" saksaa kun palaan Tampereelle - jee! Nooo, pikkuvikoja :D

Salainen ase - baijeri-saksa -sanakirja :D

Leppoisaa sunnuntaita

Saksan opiskelu jatkuu ja mikäs tässä jatkaessa kun on lähtenyt hyvin käyntiinkin tämä vuoden oleskelu Regensburgissa. Päivät yliopistolla sujahtaa yleensä varsin kivuttomasti ja loppupäivät on suhteellisen lepposia. Turhan paljon läksyjä ei ainakaan meidän B2-ryhmä ole saanut. Koekin meillä oli tosiaan tiistaina, varmaan huomenna saadaan tietää tulokset - jaiks. Keskiviikkona saatiin infoa kurssivalinnoista ja -ilmottautumisista. Se kuulosti kyllä äkkiseltään paljon vaikeammalta kuin mitä se käytännössä toivon mukaan tulee olemaan. Mutta saksalaiset hoitavat monia muitakin asioita niin toivottoman pitkän kaavan ja kaikenlaisten byrokratiatoimenpiteiden kautta, että mitä muuta voi olettaa yliopiston käytännöistä?! Pankkitilin avaaminen on yksi loistavista esimerkeistä - kun antaa semmoisen määrän nimmareita eri papereihin, niin voisi jo kuvitella olevansa vähintäänkin Marlene Dietrich.

Keskiviikkona käytiin porukalla syömässä perinteistä, baijerilaista ruokaa - itsehän nautiskelin Schnitzeliä ja Knöödelin. Täytyy myöntää ettei ollut lainkaan hullumpaa ;) Perjantaina tuumattiin Chrisin kanssa, että seinät alkaa kaatua kämpillä päälle, joten lähettiin muutaman muun vaihtarin ja Michaelan kanssa istuskelemaan oluttupaan ja pelaamaan korttia.

Lauantaina herättiin Chrisin kanssa yhdeksän maissa ja suunnattiin puoli yhdeksitoista rautatieasemalle, josta lähdettin vaihtariporukalla kohti Nürnbergiä. Siellä vierähtikin lauantai-päivä, suurin osa ajasta sujahti paikassa nimeltä Dokumentationszentrum Reichsparteitagsgelände. Siellä tutustuimme Saksan historiaan natsien valtakauden aikana - mielenkiintoista ja masentavaa samanaikaisesti. Iltapäivällä kerettiin vielä käydä syömässä ja tutustua vähän Nürnbergin keskustaan. Täytyy tosin varmaan suunnata takaisin Nürnbergiin joulutorin aikaan - siellä on varmasti tosi nättiä silloin.

Tämä päivä on mennyt sitten leppoisissa merkeissä. Puolenpäivän aikoihin tehtiin Michaelan kanssa pieni kävelylenkki ja sen jälkeen olen koittanut miettiä että pitäsköhän tehdä tänään jotain järkevää. Periaatteessa ei tarvitse tehdä mitään, mutta voisi silti tehdä jotain hyödyllistä jos vain viitsisi - first world problems. Vielä en ole jaksanut tulla mihinkään lopputulokseen, mutta onhan tässä päivää jäljellä. Tosin kun on koko ajan tohinaa, niin yksi lepopäivä ei kyllä ole lainkaan haitaksi. Jaksaa touhuta ensi viikollakin. Ensi viikolla kun pitäisi keritä joku päivä käydä Oktoberfesteillä Münchenissä ja lauantaina olisi sitten retki Walhallaan. Ja eiköhän kalenteriin tule lisämerkintöjä jahka uusi viikko lähtee käyntiin =) 

Dokumentationszentrum

Nürnberg

Nürnberg korkeammalta katsottuna

Auto poikineen - päiväkävelyn kuvasatoa

Hurlumhei jatkuu

Huomenna (tai no, Suomen aikaa tänään) olisi taas maanantai ja yliopistolla hommat jatkuu. Tiistaina midän B2-ryhmällä on kielikurssin välikoe. Puheosioon kuuluvan esitelmän pidin torstaina. Ja täytyy sanoa, ettei mennyt aivan Strömsön malliin se iltapäivä. Iltapäivän puhetunneilla piti olla kaksi esitelmää, minun ja kurssikaverini Hugon. Esitelmät saatiin vietyä läpi, mutta ainoa ikävä puoli oli se, että vaihtarikaverit ja opettajamme Beate joutuivat kuuntelemaan 20 minuuttia löpinää ILMAN PowerPointia. Dataprojektori nimittäin päätti olla toimimatta. Toisaalta taas onnistuimme ilahduttamaan Beatea sillä, että lupasimme ongelmista huolimatta pitää kumpikin omat esitelmämme sovittuna päivänä. Se sujuikin yllättävän hyvin. 20 minuuttia sujahti suhteellisen nopsaan ja tunnin pääteeksi oli mukava saada opettajalta palautetta (positiivista!). Torstai oli siis kerrassaan onnistunut päivä=)

Muuten viikko hujahti aika lailla kouluhommien merkeissä - lauantaina oli huilipäivä. Sekin tosin hujahti iltapäivästä iltaan siinä, kun lähdimme Chrisin kanssa kauppakeskukseen etsimään mulle kaiuttimia tietokoneeseen. Siellä tuhraantuikin sitten aikaa yleiseen pyörimiseen, kahvitteluun ja syömiseen. Sunnuntaina piti nousta aamusta aikaisin ylös, sillä teimme retken Passauhun. Passau on noin 50 500 asukkaan kaupunki joka sijaitsee lähellä Saksan ja Itävallan rajaa erittäin nätillä paikalla. Meillä oli ohjelmassa opastettu kaupunkikierros, jonka jälkeen saimme käydä lounaalla ja kierrellä vielä Passaun maisemia. Dom St. Stephan oli ehkä kaupunkikierroksen vaikuttavimpia kohteita - barokkityylinen tuomiokirkko komeine urkuineen. Nyt täytyy varmaan käydä moikkaamassa Nukkumattia, että jaksaa huomena kerrata tiistain välikokeeseen...

Tuoreus ennen kaikkea

Veste Oberhaus

Dom St. Stephanin urut

 

Maisemien vaikutus lenkkeilyyn

Viikko on taasen hujahtanut ohi. Tuntuu siltä kuin olisi ollut täällä jo vaikka kuinka kauan, vaikkei aikaa ole kulunut ihan kahta viikkoakaan. Päivät hujahtaa yliopistolla ja iltaisin parannetaan maailmaa kämpillä. Alkuviikosta päätin käydä käveleskelemässä läheisessä puistossa ja lähes koko matkan ajan sain kävellä Tonavan vartta pitkin kauniita maisemia ihastellen. Totesin puolentoista tunnin lenkin jälkeen, että maisemien vaikutusta lenkkeilyn mielekkyyteen ei voi missään tapauksessa väheksyä. Lenkin jälkeen tuntui siltä että olisi voinut kävellä loppuillan väsymättä tippaakaan. 

Sama kokemus toistui eilisellä retkellä. Lähdimme puoli kahdeksan maissa rautatieasemalta bussilla kohti Kelheimia. Siellä kapusimme korkean mäen päälle ihastelemaan Befreiungshallea ja sieltä avautuvaa näkymää. Ainoana miinuksena oli vain se, että ilma oli turhan sumuinen täydellisten valokuvien napsimiseen. Enemmän tai vähemmän täydellisten otosten kera jatkoimme matkaa kohti Kloster Weltenburgia. Talsimme porukalla muutamia kilometrejä metsän keskellä kunnes saavuimme Tonavan varrelle. Pienellä veneellä meidät kuljetettiin sitten Weltenburgin luostariin, joka sijaitsi aivan mielettömän kauniilla paikalla niemen nokassa. Luostarissa me nääntyneet retkeilijät saimme viimeinkin ruokaa, ja lopuksi kerkesimme vilkaista pikaisesti vielä yksityiskohtaisesti koristeltua kirkkoakin (harvoin muuten näkee noin prameita urkuja!). Kelheimin keskustaan palasimmekin sitten Tonavaa pitkin pienellä risteilypaatilla. Siinä vaiheessa porukka alkoi olla jo väsähtäneen näköistä ja veikkaanpa että aika moni otti pienet tirsat kämpille päästyään. 

Aiemmin viikolla pääsimme tutustumaan läheiseen panimoon. Vahvasti baijerin murteeseen kallistuvan omistajan "kirjakielisestä" puheesta sai yllättävän hyvin selvää, joskin alan sanasto ei ole meikäläisellä ainakaan mitenkään viimeisen päälle hallussa. Ja todettakoon, että massatuotanto on aina massatuotantoa. Ei paikallisten panimoiden olutta voi verrata suomalaisiin Koffeihin ja Karjaloihin alkuunkaan. Saakohan niistä puhua edes samana päivänä?

Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa kasaamaan esitelmämateriaalia. Ensi viikolla pitäisi puhua sisusta, saunasta ja salmiakista 20 minuuttia. Saksaksi, natürlich. Vai pitäisikö sanoa freilich, niinkuin baijerilaiset. Esitelmän, skypen ja löhöilyn merkeissä taitaa mennä tämä päivä. Paitsi jos vettä ei tule pientä tihkusadetta enempää, niin voisi taas käydä nauttimassa Regensburgin maisemista jalan.

Befreiungshalle

Kloster Weltenburg

Dult

Leppoisaa sunnuntaipäivää vaan! Regensburg on kyllä tarjonnut elämyksiä viikon sisällä vaikka kuinka ja paljon. Eilen oli kyllä yksi hauskimmista päivistä. Kahden aikaan meillä oli tosiaan opastettu kaupunkikierros, joka oli kyllä todella mielenkiintoinen. Regensburg on kyllä voimakkaasti historian muokkaama kaupunki, mikä on nähtävissä selvästi vanhoista rakennuksista. Värikästä, idyllistä ja ennen kaikkea hyvin hoidettua. 

Kierroksen jälkeen poikkesimme Dultissa, joka on paikallinen olutfestivaali. Oktoberfestin pikkusisko. Tai pikkuveli. Ajelimme kierroksen maailmanpyörässä, josta käsin pääsimme ihailemaan Regensburgin maisemia hieman korkeammalta. Jos jokaisesta OOH-huokauksesta olisi maksettu 10 senttiä, meistä olisi tullut väkisinkin miljonäärejä. Tai ainakin tuhatnäärejä. Miinuksena mainittakoon "hieman" myrtsit tarjoilijat. Tosin onhan työkin stressaavaa, mutta voisi sitä edes yrittää olla vähän ystävällisempi. Tai sitten ei. Noooh, suomalainenhan ei moisesta jaksa hetkahtaa, kun kotimaakaan ole hymytyttöjä ja -poikia täynnä.

Illalla suuntasimme uudestaan Dultiin ja täytyy sanoa, että moista menoa en kyllä ole ikinä nähnyt - teltta täynnä penkeillä seisovia ihmisiä litraset oluttuopit kourassa. Hurjaa! Livebändinä toimi Donnervögel-niminen poppoo, joka kyllä osasi viihdyttää yleisöä. Meidän vaihtariporukka oli aivan haltioissaan ja sullouduimme oitis paikallisten sekaan juhlimaan. Eipä Suomessa ole tullut koskaan tanssittua ja laulettua noin mahtavassa ilmapiirissä :D Kyllä me suomalaiset vaan ollaankin melko jäykkiä kun lähdetään pitämään hauskaa.

Aamiainen

 

Dult-meininkejä

Baijerissa ollaan!

Mistähän sitä alottaisi purkamaan viime päivien härdelliä...koko ajan on ollut kaikkea kivaa meneillään eikä ole millään malttanut istahtaa kirjoittelemaan kuulumisia. No, eipä tuo nettikään ole ollut toiminnassa kuin vasta muutamia päiviä. Lensin siis maanantaina Müncheniin ja olin siellä yhden yön. Tiistaina lähdin heti aamusta junalla kohti Regensburgia ja puolentoista tunnin junamatkan jälkeen olin vihdoin ja viimein perillä, jätin matkalaukullisen (oli muuten tismalleen 23kg!) tavaraa aseman säilytyslokeroon ja lähdin bussipysäkille. Yliopiston pysäkillä tapasin heti yhden meksikolaistytön, jonka kanssa suunnistettiin paikalliseen kansainvälisten asioiden toimistoon (Akademisches Auslandsamtiin). Kahvihuoneessa tutustuttiin muutamiin muihinkin vaihtareihin sen jälkeen kun valtava informaatiotulva oli pyyhkäissyt ylitse.

Minä onnekas pääsin asumaan keskustaan vanhaan kaupunkiin. Voin sanoa että ikkunasta avautuva katunäkymä on tuhat kertaa miellyttävämpi silmälle verrattuna Tampereen kämpän ankeaan sisäpiha-näkymään! Goldener Turm on nimeltään asuntola, jossa majailen sitten heinäkuun loppuun asti. Kämppiksien suhteen ei olisi varmaan paljon paremmin voinut käydä - tosi mukavaa, hauskaa ja ystävällistä porukkaa. Meidän WG:ssa asustaa tällä hetkellä muutama saksalainen tyttö, yksi saksalainen poika ja vaihtarikaverini Chris (joka on taivaltanut Saksaan aina jenkeistä asti). Tähän poppooseen saadaan vielä lisää porukkaa, sillä muutama huone on vielä tyhjillään. Heti ensimmäisenä päivänä kävin yhden kämppikseni, Michaelan kanssa Ikeassa ja ruokakaupassa. Illalla pelattiin neljän hengen porukalla Unoa ja rupateltiin niitä näitä - varsin mukavaa.

Ekat päivät yliopistolla on olleet vielä suhteellisen leppoisia. Keskiviikkona tehdyn kielikokeen perusteella meidät jaettiin ryhmiin ja opetus alkoi torstaina. Meidän B2-kurssin vetäjä on Fabian, nuori saksalaismies, joka on todella mukava ja rento (jotenkin todella epäsaksalainen), ei turhan nipo. Kirjoitusosion vetäjä sen sijaan vaikuttaa tarkemmalta tyypiltä, joskin mukavalta hänkin (kuuntelee muuten Apocalypticaa mielellään).  Puheosion opettajan tapaamme varmaankin maanantaina. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin on oikeastaan ihan mukava opiskella taas pitkän kesän jälkeen. Pitää nauttia tästä olotilasta niin kauan kuin sitä kestää (sehän ei ole tunnestusti kuin yksi hujaus, ja sitten opiskelu on taas "ajanhukkaa").

Parin päivän aikana on tutustunut niin moneen ihmiseen, että puolienkaan nimiä ei muistaisi, jos joku kysyisi. Hirveän mukavaa porukkaa joka tapauksessa, ainakin näin ensivaikutelman perusteella. Kämppiksiäni nyt en ainakaan vaihtaisi mistään hinnasta. Varsinkin Michaelan ja Chrisin kanssa on tullut hengailtua paljon. Michaelan kanssa leivottiin yksi ilta muffinsseja, juotiin teetä, pelattiin Unoa ja Bluff-nimistä lautapeliä. Torstaina istuskeltiin iltaa terassilla jutustellen, ja myöhemmin seuraan liittyi yksi meksikolainen poika ja jotain Michaelan kavereita. Täällähän on vielä ihan kesäkelit, joten iltakin oli mukavan lämmin - en valita. Eilen käytiinkin sitten vaihtariporukalla istumassa iltaa. Ehkä muistan taas pari nimeä lisää, kun oli paremmin aikaa jutustella ihmisten kanssa sen sijaan, että olisi vain ohimennen kysynyt nimeä ja kotimaata.

Kielen kannalta on hyvä, että on "joutunut" heti alusta asti puhumaan saksaa ja kumma kyllä se tuntui jopa sujuvan suhteellisen kivuttomasti. Enää ei jaksa niin paljon jännittää puhumista, koska joka päivä on tullut puhuttua kämppisten, vaihtareiden (ainakin osan) ja tutoreiden kanssa saksaa. Eikä opiskelumotivaatiota kai vähennä sekään että kielitaidosta on tullut paljon positiivista kommenttia. On ollut mukava huomata, että ei ole mikään ongelma tulla saksalla toimeen ilman suunnatonta stressiä. Prepaid-liittymänkin osto kävi varsin kivuttomasti ja kauppias vain kysyi miten osaan näin hyvin saksaa. Mutta joo, itsekehuskelut sikseen. Baijerin murteesta en ainakaan mitään tolkkua saisi, jos joku tulisi vahvaa murretta vääntämään. Muutaman fraasin olen tosin Michaelalta oppinut - jännältähän se kuulostaa :D

Juon tässä parhaillaan kahvia ja kuulostelen ulkoa kuuluvaa puheensorinaa. Ja aurinko sen kun jaksaa porottaa. Meillä olisi tänään vuorossa opastettu kaupunkikierros, joten kahden kieppeillä täytynee lähteä sivistymään. Bis später!

Meitsin kotikatu