Jalkapalloa tosiaan tursuaa joka tuutista tällä hetkellä. Saksa-USA -peli täytti koko kampuksen - sinne kun oli viritelty kyseistä otatusta varten parit screenit. Sen verran oon itse jaksanut aktivoitua jalkapallon seuraamisessa, että Saksan pelit on tullu katsottua ja pelien tuloksia lueskeltua netistä. Nämä MM-palloilut jäävät nyt huomattavasti normaalia heikomman seurannan tasolle. No mutta kerrankos sitä ei ehdi/viitsi syventyä näihin karkeloihin kun on muutakin tekemistä.
Olen jopa yllättänyt itseni ahkeralla opiskelulla menneellä viikolla. Se on tosin ollut puolittain pakon sanelemaa, koska ensi viikonloppu menee tamperelaisten opiskelukavereiden seurassa Freiburgissa (jee!) ja sitä seuraavalla viikolla odottaa neljä tenttiä. Yksi koe on jo tulevan viikon keskiviikkona mutta siitä en jaksa huolta kantaa, kun kyseessä on DaF-kurssi...ne ovat osoittautuneet ihan leppoisiksi tähän mennessä :D
Kahden viikon päästä koulu on ohi, mikä tuntuu varsin oudolta ajatukselta. Sitten on lomaa muutaman viikon verran, jonka jälkeen on edessä paluu Suomeen. Tänään havahduin siihen, että ensi viikolla joudun jo sanomaan ensimmäiset hyvästit, minkä vuoksi ajatus Suomeen palaamisesta ei tuntunut enää niin iloiselta. Esther on nimittäin lähdössä ensi viikolla työharjoitteluun ja palaa Regensburgiin vasta elokuussa, kun meikäläinen jo loikoilee Pohjanmaalla riippumatossa (=metsästää manaten kärsivällisesti kämppää Tampereelta). Ajatuskin mukavan kämppiksen viimeisestä näkemisestä pitkään aikaan tuntuu kamalalta. Mutta onneksi Saksa ei ole niin tavattoman kaukana Suomesta - positiivinen ajattelu maan perii vai miten se rämpsy menee. Ei nyt huvittaisi aloittaa viimeistä kuukautta vaihdossa millään Euroopan suurimpien vesiputousten demonstraatiolla, vaikka todennäköisesti joku pieni koski saattaakin ryöpytä esiin kuivatustoimenpiteistä huolimatta.
Lopuksi on jaettava vielä viikon piristävä ja opiskelua motivoinut tekijä - nimittäin lomamatka! Mimmi-ystäväiseni on tulossa viimeisen luentoviikon jälkeen vierailulle ja parin Regensburgissa vietetyn päivän jälkeen suuntaamme vähän vajaaksi viikoksi Roomaan (joo aika ällöromanttista, tiedetään - siitä tuleekin siedätyshoitoa meille.). Monta tuntia kestäneiden Skype-keskustelujen jälkeen lennot ja hotelli olivat lopulta varattuina - nyt täytyy enää viedä lukukausi kunnialla päätökseen niin saa sitten kaikkensa antaneena gladiaattorina lähteä kohti ikuisen kaupungin katuja. Bileet! \o/
Täytyy myöntää että eilen ja vielä tänäänkin allekirjoittanut on ollut hieman kateellinen niille ketkä viettävät parhaillaan juhannusta Suomessa saunoen, valoisuudesta nauttien (koleassa kelissä, mutta sehän on ihan perinteinen kesäsää Suomessa), saunoen, festareilla, saunoen, järven rannalla, saunoen, mökillä...mitä näitä muita suomalaiseen juhannuksenviettoon liittyviä elementtejä nyt on. Mainitsinko jo saunan? Voihan vietävä jos nyt pääsisi oikeen puusaunan löylyihin - pelastuisi tämä juhannus kertaheitolla :D No, ei tämä nyt katastrofaalisin juhannus ole, mutta tuntuu lähinnä pitkältä viikonlopulta jolloin voisi keksiä jotain kivaa tekemistä, koska kalenterin mukaan kerran on keskikesä. Ei merkkiäkään havaitavissa mistään juhannuksista - koita tässä nyt sitten päästä johonkin keskikesäisiin tunnelmiin. Sentään jonkinlaista pientä juhannuksen tuulahtelua olen kuitenkin onnistunut kyhäämään kasaan.
Torstaina meidän kämpillä oli kokkikoulu, leivontakurssi tai mikä kätevä emäntä -kurssi se nyt sitten voisi ollakaan. Opetin nimittäin kämppiksilleni Annalle ja Chrisille miten pyöräyttää korvapuustit ja karjalanpiirakat suomalaiseen tapaan. Meikäläinen siinä sitten selitti ja näytti vaihe vaiheelta molemmat prosessit kun tämä parivajakko istui pöydän toisella puolen kynät sauhuten. Ja tokihan nakitin myös "oppilaat" rypyttämään piirakoita ja muotoilemaan korvapuusteja. Kumpikaan ei osannut ruveta kirjallisesti kuvailemaan karjalanpiirakoiden rypytystä, joten Anna päätyi kuvaamaan siitä pienen videonpätkän. Toivottavasti siitä on jälkikäteen jotain apua - meikäläinenkään kun ei pohjalaisena ole mikään piirakkamestari mitä luomusten ulkonäköön tulee (tosin kyllä ne karjalanpiirakoiksi ovat tunnistettavissa) :D Tänään ei ollut enää ainuttakaan korvapuustia tahi karjalanpiirakkaa jäljellä, joten maku ainakin oli kohdillaan.
Eilen heräsin aamusella sellaiseen ajatukseen, että tänään on PAKKO saada jotain suomalaista ruokaa. Pakastimessa säilötyt ruisleivän palaset otin tietenkin sulamaan, jonka jälkeen lähdin ruokaostoksille. Päädyin keittämään kalakeiton savulohesta, josta tulikin varsin maukas juhannusateria. Kostoksi puuttuvasta juhannustunnelmasta ostin myös pikkuruisen ruukkuruusun ja leipaisin vielä kermaviilipiirakan tuoreista mansikoista ja mustikoista. Vapiskaa te juhannuksettomat saksalaiset!
Tänään ranskalaiset ystäväiseni lupasivat tehdä lettuja, tai siis ruokalistassa lukee tietenkin Crêpes kun kerran ranskalaisista on kyse. Ja sen verran täytyy ottaa osaa tähän jalkapallotouhuun, että Saksan peli Ghanaa vastaan pitää illalla katsastaa. Jos ennen illan menoja sais tässä vähän jotain kouluhommiakin tehtyä, niin se olis aika bueno.
Eipä muuta kuin mukavaa juhannusta täältä Saksan MM-kisakuplasta!
P.S. Saunokaa meikäläisenkin edestä.
Viikonloppu hujahti sukkelaanvikkelään ohi, ja uskokaa tai älkää - esseen kirjoittelun merkeissä! Viiden sivun rutistus Erich Kästnerin runosta on loppukappaletta vaille valmis, että kyllä se ehkä kannattikin käyttää kyseiseen hommeliin aikaa. Pääsee tällä viikolla, ehkäpä jo huomenissa seuraavan esseen kimppuun! (Voi ei...Hurraa) Alkavat lähestyvät kokeetkin jo kummitella mielessä. Samoin kuin vaihtovuoden loppu, joka alkaa jo tulla hyvinkin liki ja konkretisoitua erinäisillä tavoilla.
Viime viikolla kiikutin kämpän irtisanomisilmoituksen toimistolle ja tulostin "checklisten" asioiden hoitamista varten - ettei mitään vaan jää tekemättä, kuten esimerkiksi pankkitiliä sulkematta tai muuta vastaavaa "pientä". Havahduttava hetki oli se kun vihdoin ja viimein sain aikaiseksi varata paluulennon heinäkuun lopulle. 29.7. on se päivä kun Regensburgin seikkailut jäävät sitten taakse ja kandivuosi Tampereella kolkuttelee jo samantien uhkaavasti. Ja koska tämä mattimyöhäinen oli "ajoissa" liikkeellä, niin paluulennoista sai pulittaa sievoisen summan. Mutta bongasin bonuspisteiden avittamana suht hyvän lennon muutamalla vaihdolla, ja vieläpä Vaasaan (jei!). Ei siis tarvitse lähteä laukkujen kanssa hikoilemaan Helsingistä busseilla ja junilla Pohjanmaalle. Ainoana miinuksena mainittakoon että matkustan 16 tuntia! Chris pääsikin naureskelemaan meikäläisen kustannuksella - juippi lentää kotiin rapakon taakse semmoiset 18 tuntia. Kiitos vaan. Palaan siis Suomeen, mikäli Arlandan lentokentällä vietetyt reilut 8 tuntia eivät saa suomalaispoloa sekoamaan.
Viime aikoina on myös mielessä käynyt monenmoisia mietteitä vaihdon päättymisestä. Vuosi on pitkä aika, mikä on tullut todettua Chrisin kanssa pariin otteeseen. Saunaa, salmiakkia ja kesän valoisuutta on tullut välillä täällä helteessä (niin, kenen idea on viettää kesä yliopistolla?) kouluhommia paiskiessa väkisinkin ikävä. Ja jenkeistäkin kuulemma löytyy ikävöimisen arvoisia asioita ihan riittämiin. Puoli vuotta vaihdossa olisi sujahtanut turhankin nopsaan, mutta veikkaan että heinäkuun lopussa on jo varsin mukava palata vuoden jälkeen takaisin saunojen luvattuun maahan. Mutta sitä ennen on vielä paljon tekemistä täällä Baijerissa - älkää luulkokaan että täällä itkettäisiin juhannuksena puuttuvaa yötöntä yötä tai puusaunaa. Viimeisestä reilusta kuukaudesta aion kyllä vielä riipiä irti sen minkä saan - ja savolaisittain naaaaaatiskella! Ja vielä on paljon odotettavaakin - reissu opiskelutovereita moikkaamaan Freiburgiin, hyvän ystävän vierailu heinäkuun puolivälin paikkeilla, jotain pientä reissua kenties, Biergartenissa ja Tonavan varrella istuskelua, hyviä keskusteluita, kavereiden kanssa hengailua (ai mitkä kokeet?)... Regensburgilla ja Saksalla on vielä kovinkin annettavaa ennen kuin suostun lähtemään yhtään mihinkään.
 |
| Maalaismaisemaa kotoa |
Jääkiekon aiheuttamasta pettymyksestä toivuttiin nopeaan tahtiin. Pari päivää piti kyllä turnauksen tuomaritoimintaa sulatella, mutta muuten pystyi hyvinkin iloitsemaan tässä tapauksessa voitetusta hopeasta. Mitalille piti tietenkin kippistellä Chrisin kanssa yhden tuopillisen verran maanantaiseen tapaan meikälisen lempibaarissa ja huuhtoa samalla pieni pettymyksen maku suusta pois.
Pian kisojen jälkeen sain vanhan (siis "vanhan") ystävän kylään. Annika majaili vajaan viikon verran täällä Regensburgissa ja sekös vasta oli mukavaa. Perjantai otettiin lunkisti ja lauantaina tytöt kävi tietenkin vähän bailaamassa, mistä johtuen sunnuntain väsymys oli ymmärrettävää. Ollaan kai tultu vanhoiksi kun ei enää jakseta valvoa myöhään ilman että seuraavana päivänä olisi ihan naatti olo. No, asia korjaantui herkullisella aamiaisella (tais olla enemmän brunssin ajankohta kyllä...) läheisessä kahvilassa.
Maanantaina suunnattiin Füsseniin ihastelemaan Hohenschwangaun ja Neuschwansteinin linnoja. Muutama vuosi takaisin kävin vuodenvaihteessa Neuschwansteinin katsastamassa, mutta lisähän tekee pahaa tunnetusti vain selkään saamisessa. Ja kyllä se reissu oli käymisen arvoinen, sillä kesäinen Hohenschwangaun kylä on vähintään yhtä kaunis vehreänä kuin talvella lumen verhoilemana. Vuoria, järviä ja pari komeaa linnaa - ällöä, vai miten se nyt onkaan ;)
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös ystävän vierailu. Annika lähti keskiviikkona takaisin Pohjanmaata kohti ja itse koitin haalia tavaroita kasaan tulevaa pidennettyä viikonloppua ja Rock im Park -festareita varten. Viimeiset pakkaamiset jäi kuitenkin torstaille kun saavuin luennolta kämpille. Festariseuralaiseni Fabienne oli kuitenkin laittanut viestiä ettei pysty vielä lähtemään, mutta että mahdollisesti tulee viikonloppuna jos on parempivointinen. Ensimmäinen ajatus oli että ei helkkari tästä tule mitään kun festarikaveri on sairaana. Molemmat oltiin ootettu festarireissua kauheasti ja Metallica jysäyttäisi heti perjantaina festarit liikkeelle. No, en tunnistaisi enää itseäni jos olisin ruvennut nössöilemään - eihän tässä oltu ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, sillä yksin on selvitty ennenkin! Suuntasin siis junalle hieman suunniteltua myöhemmin kimpsuineni ja kampsuineni. Festarialueelle saavuin alkuillasta ja leirintäalue suorastaan kuhisi porukkaa. Jo siinä vaiheessa telttapaikan löytäminen oli haaste - kuinka pihkuran aikaisin porukka on oikeen ollut liikenteessä?! Varmaan väki oli jo kahdeltatoista valmiina ryntäämään leirintäalueelle/-alueille varaamaan parhaat paikat. Löysin kuitenkin oma pienen läntin, johon täräytin teltan pystyyn. Ja teltan päälle viritin Suomen lipun.
Neljä päivää festarointia Nürnbergissä sujui hyvin ja Fabiennekin saapui paikalle lauantaina. Meidän makuun sääolosuhteet olivat vain turhan trooppiset. Mutta yllättävää oli se että en onnistunut käräyttämään tai kuivattamaan itseäni vaikka pilvettömältä taivaalta paahtava aurinko hilasi elohopeat yli kolmeenkymmeneen asteeseen. Voi sitä hien virtausta! Taisi allekirjoittanutkin juoda "muutaman" litran vettä neljän päivän aikana.
Ja kun festareista on kyse niin pakko on vielä hehkuttaa niitä keikkojakin, joita tuli nähtyä Rock im Parkissa. Avenged Sevenfold oli yllättävän hyvä livenä ja Metallica veti komean setin perjantai-illan päätteeksi. Lauantain kohokohtiin kuuluivat loppuillan Ghostin ja Anthraxin keikat. Sunnuntaina Kvelertak ja Opeth pakottivat iltapäivästä suoraan auringonpaisteeseen hiostumaan, mutta illalla sai kuunnella Linkin Parkin onneksi hieman viileämmissä olosuhteissa (no, oli se nyt ainakin huomattavasti viileämpi kuin +34).
Maanantaita olinkin sitten ootellut enemmän tai vähemmän festarilipun ostamisesta asti. Ja tietenkin sen piti olla kaikista kuumin festaripäivä. Harvoin valitan ihan aikuisten oikeasti kuumuudesta, mutta nyt oli jo semmoinen grilli auringossa, että olokin oli jotenkin lässähtänyt. Tosin ei enää siinä vaiheessa kun Iron Maiden hyökkäsi lavalle. Siinä sujahti taas pyöreästi pari tunteroista aivan siivillä ja huomaamatta! Silkkaa helmeä koko keikka.
Tiistaina olin kotona puoli seitsemältä aamulla ja vetelin sikeitä jonnekin kahteen asti. Illemmalla käytiin kämppisten kanssa istuskelemassa Tonavan rannalla ja meitsin oli pakko ottaa kitara messiin. Nyt tässä on pari päivää käyty näyttäytymässä yliopistolla ja huomennakin täytyy suunnata naputtelemaan kirjallisuusesseetä samaiseen laitokseen. Kämpillä kun ei tahdo saada asioita niin hyvin aikaiseksi kuin pienen ryhmäpaineen alaisena ("Taivas varjele kun kaikki on niin ahkeran näkösiä - nyt munkin on pakko!")
