Taas yksi klisee todistettu todeksi

Elämä on yllätyksiä täynnä - totta vai tarua? Uskokaa tai älkää, mutta tämä puhkikulutettu lausahdus on täyttä totta, silkkaa totuuden virtaamista. Sen tietää jokainen, joka on sattunut seuraamaan MM-kisoja tänä keväänä. Uskomaton on tapahtunut ja Leijona on survonut itsensä väkisin finaaliin, jossa vastaan asettuu itäinen naapurimme Venäjä. Allekirjoittanut kuului siihen suureen epäilijöiden joukkoon, joka oli vakaasti sitä mieltä että tällä joukkueella ei ole kuin ohuen ohut sauma mitalipeleihin. Mutta varsinkin eilisen Tsekkiä vastaan pelatun ottelun jälkeen oli pakko sanoa, että pojathan pelasivat hyvää kiekkoa. Meinasi siinä vanha herra Jagrkin "hieman" hiiltyä ja pistää rangaistusaition päreiksi paiskimalla kamppeita ympäriinsä. Onhan sitä tosin Leijonillekin kerran jos toisenkin tervaa juotettu, että tavaraa on lähtenyt kiertoradalle kyllä meidänkin poikien toimesta. Mutta silti...on se mukava nähdä kun taululla on 3-0-lukemat ja vastustaja on totaalisen turhautunut kun mikään veto ei mene häkkiin.
Eilen jännättiin parin suomalaisen kaverin kanssa matsia ja tänään kisastudioon liittyy varmaankin muutama kotimainen kiekkofani lisää. Jännä peli on tulossa kyllä, varsinkin kun lisämausteeksi heitetään Venäjän päävalmentajan (ansaittu) toimitsijakielto. Ja pelaahan se Ruotsikin pronssipelinsä ilman päävalmentajaa. Vielä siis kaksi jännää matsia MM-kiekkoa jäljellä ja nähtäväksi jää minkä värinen lätkä laitetaan Leijonamiehistön kaulaan illan päätteeksi. Jos väriksi valikoituu se kirkkaampi, niin täytyy allekirjoittaneen varmaan järkätä vaihtarivuotensa aikana toistamiseen Suomi-bileet. Viimeksi teemana oli itsenäisyyspäivä, vaan jospa leipaisisi tällä kertaa korvapuustit kultajuhliin...korvapuusteille sydämensä menettäneet vaihtarikaverit varmaan toivovat siis että "poika" lähtee tänä keväänä Leijonien matkaan :D Mutta ei muuta kuin odottelemaan jännittävää ja ennen kaikkea hyvää kiekkomatsia (jota ainakaan Vinnerborg ei pääse sotkemaan).


 

Suomi-fiilistelyä ja Leijona-legendoja

Leijonien haparoivista otteista huolimatta kaikki Suomen matsit on tullut katsottua täällä Saksassa. Kämppiksetkin ovat jopa pari kertaa kyselleet miten Suomi on kiekkokarkeloissa pärjännyt (kohteliasta porukkaa). Kerkesin kaksi erää seurata myös Sveitsi-Latvia -peliä, joka Suomen onneksi päättyi Sveitsin voittoon. Näkemäni perusteella Latvialla painoi eilinen peli vielä kintereissä - sen verran paremmalta näytti Sveitsin peli varsinkin ensimmäisessä erässä. Eli joudun kuin joudunkin torstaina kiiruhtamaan luennon jälkeen kämpille ja virittämään kisakatsomon kuntoon Suomi-Kanada -peliä varten. Jos Suomen edellistä peliä tarkastelee, niin moisella rusettiluistelulla on odotettavissa rumia lukemia. Jotain radikaalia on Suomen pelissä tapahduttava, että loru jatkuu välieriin asti. Tosin onhan sitä kummallisempiakin taruja jääkiekkohistoriassa nähty...Pahin katastrofikin on nyt vältetty varmistamalla (kiitos Sveitsi) jatkopaikka, että paineita ei ainakaan pitäisi olla. Maanantai-illan humppailuista oli kyllä yritys niin kaukana, että selkäpiitä alkoi karmia. Mitä Suomi-kiekolle on tapahtumassa?! Mutta todettakoon näin positiivis-väritteisesti, että jos torstaina luvassa on kunnon kiekko-ottelu (kävi miten kävi) eikä mitään rusettiluistelua, voin olla jokseenkin tyytyväinen tämän vuoden MM-karkeloihin ja varsin kokemattoman Leijonamiehistön suorituksiin. 

Kokemattomuus on kyllä heijastunut Leijonien pelissä useamman kerran. Ratkaisevissa virheissä ja silloin kun ratkaisuja pitäisi tehdä. Huolimattomia syöttöjä, huolimattomia haltuunottoja, huolimatonta puolustamista ja huolimattomasti pelattuja maalipaikkoja. Laukaukset viuhuvat metritolkulla maalin ohi tai osuvat lähimpään Hjalmarssoniin, Stapletoniin tai kenties Zaripoviin. Ratkaisevalla hetkellä, avoimessa maalipaikassa tulee täydellinen jäätyminen ja silloin tarvittaisiin todella sitä Jori Lehteränkin kaipaamaa pizzalapiota, jotta pelkältä pölyjen pyyhkimiseltä vältyttäisiin. Tämänvuotisesta kokemattomasta joukkueesta ei tahdo löytyä ratkaisijoita - selänteet, koivut, peltoset, filppulat ja granlundit eivät ole käytettävissä. Nyt olisi sankarin viittaa tarjolla, mutta nähtäväksi jää kelpaako moinen kaapu kenellekään. Toivoa sopii että johtavat pelaajat heräisivät lopultakin tähän turnaukseen - parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se menee.

Tässä eräänä päivänä kulutin MM-kaksiviikkoiselle tyypilliseen tapaan aikaani surffailemalla Internetin ja erityisesti Youtuben ihmeellisessä maailmassa. Ruudulla alkoi vilistä vuoden 1998 Naganon olympialaisia ja vuoden -99 MM-kisoja. Ensimmäisiä jääkiekon arvokisoja, joista on jäänyt silloin ala-asteen ensimmäisillä luokilla olevan tyttösen mieleen kaikenlaista (eikä vähiten huippuhyökkääjä nimeltä Teemu Selänne) - Pavel Buren viisi häkkiä Suomea vastaan, Selänteen maalit Ruotsia vastaan, voitettu olympiapronssi, Karalahden tasoitusmaali kaksi sekuntia ennen pelin päättymistä, Tuomaisen ratkaiseva jatkoaika-maali Ruotsia vastaan välierässä, finaalin jatkoaika-tappio Tsekille, sekä tietenkin kaiken kruununa Mertarannan hehkutukset. NHL:ssä viimeisen ottelunsa viime viikolla pelannut Selänne vilahti katselemissani videoissa useamman kerran. Kyllä sitä meilläkin osataan komeita maaleja värkätä! Vastaavaa maalintekijää Suomi-kiekossa tosin tuskin koskaan enää tulee olemaan - niin paljon ja niin huikeita maaleja Teemu on uransa aikana tehnyt. Jospa sitä koittaisi nyt kumminkin palata tähän päivään, olla positiivinen ja koittaa uskoa siihen että Suomi-kiekko elää ja voi hyvin, vaikka lapsuusvuosistani asti kuvioissa mukana olleet pelaajat lopettavat pelihommat (saatiinhan me se "poika" kotiin vuonna 2011 - ilman kokenutta kaartia). Monta tiiviisti seurattua kiekkoturnausta on siis takanapäin ja monta vielä luvassa - ratkaisijoiden on vaan pakko joskus vaihtua. Eli nyt vain uusia ratkaisijoita odotellessa...josko vaikka joku sellainen putkahtaisi yllättäen torstaina esiin. Aina sitä voi ainakin toivoa.

Enpä tiedä miten inspiroiduin yhtäkkiä yllättäen näin puolenyön jälkeen naputtelemaan kiekko-mietteitäni tänne vaihtoblogiin (aamulla vieläpä aikainen herätys)...johtuu ehkä siitä että kukaan ei täällä tajuaisi, vaikka jauhaisin Naganosta tai "kauniista" maaleista tuntitolkulla. Niinpä päätin suoltaa osan pakonomaisesta urheilujauhamisestani tänne. Olkaa hyvä ja anteeksi :D
Loppuun pieni linkki liittyen "lapsuusmuisteloihini".

Suomi-Ruotsi 1998, Nagano 

Dult on täällä taas!

Viime perjantaina täälä alkoi taas Dult, eli siis se sellainen minikokoinen Oktoberfest, joka kestää ensi viikon sunnuntaihin asti. Pari viikkoa markkinameininkiä täällä Regensburgissa luvassa siis. Itse havahduin perjantaina kämpillä pihalle lähtöä puuhastellessani siihen kun ulkoa alkoi kuulumaan kaameaa meteliä. Ikkunan kun avasin niin kadulla marssi kansallispukuun sonnustautuneita baijerilaisia, muutamat hevoskärryt, torvensoittajia pitkä liuta, ja taisipa jokunen vanha traktorinromukin ohitse ajaa. Koitin vähän ikkunasta käsin kuvailla sen mitä ennätin. Tässä muutamat otokset.

Perjantaina en vielä itse kerinnyt Dultissa vierailemaan (ellei sitä lasketa että kävin yhden suomalaisen kaverini kanssa kävelemässä juhla-alueen ympäri). Perjantaina suuntasin iltasella Alte Mälzereihin hevikeikalle. Kolme kelpo metallibändiä takasivat onnistuneen perjantai-illan. Hevikeikkojen tarjonta on tosin täällä Regensburgissa Tampereen tarjontaan tottuneelle erittäin vaatimatonta. Eli toisin sanoen täällä nämä harvinaiset tilaisuudet kannattaa hyödyntää. 
Lauantaina oli vuorossa kiekkoa, kaverin synttäreitä, Euroviisuja ja pientä paardeilua viisujen jälkeen. Sunnuntaina piti tietenkin mammalle soittaa äitienpäivät ja ruotia pikaisesti ensimmäisen matsin tapahtumat. Tosin ei se äitienpäivänkään matsin lopputulos ollut yhtään sen parempi. Ja voi sitä valituksen määrää kun ruotsalaistuomarit sähelsivät olan takaa - siinä meni kyllä vähäinenkin into nousta ja raahautua maanantai-aamuna puoli yheksäksi yhdelle kevään puisevimmista kursseista! (no, raahauduin kumminkin...) Ja kuinka ollakaan, kukaan ei täälä tunnu tajuavan jos päivä menee pilalle jääkiekon takia. Jos kyseessä olisi jalkapallo ja Saksan turnaus olisi alkanut yhtä murheellisesti, niin se olisi jo suuremman luokan katastrofi. Että antakaa meikäläisen kiekkohihhuloida rauhassa ja esittäkää ees ymmärtävänne niin saatte katsoa sitä pallon potkimista kaikessa rauhassa. Muussa tapauksessa täytyy esittää pienet imitaatiot Sami Hedbergiä mukaillen!

Sami Hedbergin näkemys jalkapallosta :D

Ja sitten koittikin tosiaan maanantai, jolloin suuntasin iltasella vaihtariporukalla Dultiin. Kuudesta lähtien istuskeltiin teltassa, siemailtiin olutta, laulettiin (olipahan muuten viihdyttävä livebändi paikalla!) ja tanssittiin penkeillä. Päästiin myös todistamaan sitä kun lapsia/nuoria kapusi tai ainakin yritti kavuta hieman juhannussalkoa muistuttavan Maibaumin huipulle kilisyttämään kelloa. Täällä Baijerissa Maibaum kulkee tosin nimellä Maibaam ja siitä kipuamissessiosta käytetään nimeä Maibaamkraxln.
Yhdentoista kieppeillä hiipparoitiin kotio ja tiistai-aamuna pääsinkin istuskelemaan jopa mielenkiintoiseksi osoittautuneelle luennolle=) Illan kurssin skippasin, koska Suomi-Saksa -matsia EN voinut skipata. Ja sehän kannatti - palautui hetkellisesti taas usko siihen, että alkusarjasta on mahdollista päästä jatkopeleihin :D Huomenna olisi sitten yks luento, huoneen siivoamista ja kiekkoa luvassa. Loppuun vielä muutama kuva maanantai-illalta.

 

Aika rientää - ylihuomenna MM-kiekkoa!!

Viime viikot on olleet varsinaista hulabaloota. Eikä vähiten sen takia, että heti pian pääsiäisloman jälkeen Regensburgissa koettiin pohjalaisten invaasio - sain vieraaksi sukulaisia 16 hengen verran. Siinä oli paikallisella "matkaoppaalla" kaitsemista. Nyt on raskas, joskin hauska viikko takanapäin. Saa keskittyä taas opiskeluun (kunnes MM-kisat alkaa).

Pääsiäinen Passaussa oli mukavan rentouttava. Kelitikin suosivat terassilla istuskelua, joten tovi jos toinenkin vierähti ulkosalla kirjan parissa kahvia siemaillen. Ohjelmassa oli myös päiväreissu Linziin Itävallan puolelle, jossa kävimme Tutankhamon-näyttelyssä, joka olikin varsin mielenkiintoinen katsaus menneeseen. Ja kahvipaussilla piti tietenkin maistaa perinteistä paikan päällä leivottua Linzin torttua. Perinteitä noudattaen värjäsimme myös kananmunia ja etsimme pääsiäispupun piilottamat pääsiäissuklaat.

Sukulaisten vierailun aikana kerkesimme käydä Salzburgissa ja Münchenissä, sekä Garmisch-Partenkirchenissä vähän pienemmällä porukalla. Unohtamatta Walhallaan tehtyä risteilyä Tonavan aalloilla. Salzburgissahan kävin jo viime vuoden puolella, mutta olihan se vehreänä vähän erinäköinen. Münchenissä täytyi urheilufriikkien sukulaisten seurassa piipahtaa olympiapuistossa, jonka jälkeen vierailimme Auer Dult -nimisessä tapahtumassa. Periaatteessa siis jälleen yhdenlainen markkinoiden ja olutfestivaalien sekoitus. Siellä lapsetkin pääsivät muutamiin laitteisiin kieppumaan, kävipä tätikin urheasti lasten seurana keinukarusellissa. Porukan urheilufriikeimmät (ei ehkä enää niin pirteät, mutta sitäkin sisukkaammat sissit) suuntasivat sitten vielä perjantaina ennen lähtöpäivää kohti Garmisch-Partenkircheniä ja sen mäkitorneja. Sumusta huolimatta näimme vuorten huippuja lumirajan yläpuolelle asti. Onhan se Pohjanmaan lakeuksiin tottuneille varsinainen elämys.
Nyt allekirjoittaneella on ollut maanantaista lähtien taas yliopistopainotteinen viikko. Täytyy koittaa saada aikaseksi mahollisimman paljon kun jokakeväinen, kaksiviikkoinen kiekkoseuranta alkaa taas perjantaina. Ja kuten arvata saattaa - täällähän se ei hetkauta ketään saunoi poika tai ei.