Suomi-teemaa ja maajusseja

Kyllä vain! Teen parhaani, jotta ei-suomalaiset ystäväni saisivat mahdollisimman positiivisen kuvan Suomesta. Koitan myös parhaani mukaan opettaa suomenkielisiä sanoja/fraaseja porukalle. Paras oppilaani on kyllä ehdottomasti amerikkalainen kämppikseni Chris. Appilan pappilan apupapin papupadat Chris taitaa jo todella sujuvasti. Sujuvasta lausumisesta lupasin tarjota huurteisen, eikä mennyt montaa päivää kun seinänaapuri lasetteli kyseisen fraasin kuin vettä vaan - perjantai-iltana olikin sitten palkinnon vuoro kun käytiin istuskelemassa läheisessä metallihenkisessä baarissa. 

Viikko sitten leivottiin Michaelan kanssa sateenkaari-kuppikakkuja naapurin syntymäpäiville. Niistä tuli tosi hyviä - ja hyvännäköisiä. Tällä viikolla jatkoin leipomista tekemällä eilen satsin karjalanpiirakoita. Nekin ovat jo kadonneet aikoja sitten paremppi suihin - suomalainen voittaa aina:D Makuelämys oli saksalais-amerikkalaisesta näkökulmasta täysin outo ja uusi. Kuka nyt keksii sekoittaa ruistaikinan, riisipuuron ja munavoin? No, suomalaiset tietty. Ilmeisesti markkinarakoa olisi karjalanpiirakoille laajemminkin - sen verran positiivista kommenttia suomalainen perinneherkku sai=) 

Hups, kello alkaa lähennellä yhtätoista ja pitäisi tehdä huomiselle läksyt. Ja kirjoittaa tiistain tunnille 300 sanan aine. Tänään oli niin mahtava ilma, että olin melkein pari tuntia kävelylenkillä, jonka jälkeen katsottiin Michaelan kanssa ohjelmaa nimeltä "Bauer sucht Frau". Toisin sanoen saksalaista versiota ohjelmasta "Maajussille morsian". Vaikka ohjelmaformaatti on sama, niin toteutustapa on aika erilainen verrattuna suomalaiseen versioon. Saksalaisessa versiossa on enemmän showta ja draamaa mukana. Hulvattoman hauskaa sitä oli kyllä katsella:'D Joka käänteessä käytetään paljon hidastuksia ja tunnettuja rakkauslauluja. Aika ylihän se menee, mutta Saksa on Saksa - ei vastaavanlainen toteutus olisi suomalaisille lainkaan luonteva. Mutta oli maa mikä tahansa, niin siitä olemme Michaelan kanssa samaa mieltä, että ne maajussit ovat kyllä ehdottoman hulvattomia ja sympaattisia.

Salmiakkia ja korvapuusteja

Lukukauden ensimmäinen viikko on viimeistä päivää vaille paketoitu. Itselläni oli tällä viikolla kaksi luentoa (kielikurssit kun alkavat vasta ensi viikolla) ja ensi viikolla pitäisi sitten jo raahautua joka päivä yliopistolle. Kuulostaa koululta. Vastaaviin suorituksiin on tainnut joutua yltämään viimeksi musiikkilukiossa. Ei kultainen nuoruus jää unholaan, ja silleen. Tiistaina oli tosiaan ensimmäinen luento Regensburgin yliopistossa, aiheena mediahistoria. Paljon vuosilukuja tulee varmaan opeteltavaksi, mutta siinä vaiheessa kun tentti lähestyy, voi aina hyödyntää kämppisten apua. Vastineeksi voin leipoa korvapuusteja (jotka muuten saivat eilisiltana hyvän vastaanoton). Keskiviikon luennon aiheena oli johdatus vertailevaan kulttuurintukimukseen - ehdottomasti mielenkiintoista. Ehkäpä keväällä voisi uskaltautua johonkin vertailevan kulttuurintutkimuksen seminaariinkin.

Eilen sain myös ensiapu-lähetyksen kotiväeltä, nimittäin salmiakkia. Täällä salmiakki tosin herättää lähinnä kaikkia muita ajatuksia kuin "ooh, ihanaa" tai "herrrrrkullista". Mutta urheasti ihmiset ovat uskaltaneet kokeilla moista mustaa makeista. Tosin välillä täytyy jekuttaa porukkaa että kyseessä on normaali lakritsa. Kai sitä nyt vähän saa narrata? Muutoinhan ainutkertainen makuelämys jäisi monelta kokematta - sehän vasta olisikin sääli! 
Eilen käytiin myös kiipeilemässä Michaelan ja Chrisin kanssa. Terveisiä Pohjanmaalta - meillähän vasta korkeita vuoria ja kiipeilymestoja riittääkin! Olihan se kyllä siistiä kavuta helppo seinä muutaman kerran ylös asti ja sitten räpiköidä vaikeampaa heikommalla menestyksellä. Kiipeily on ehdottomasti hauska liikuntamuoto, mutta meikäläiselle ylöspäin kapuaminen tuntuu vaan kertakaikkisen luonnottomalta. Sitä kun on 20 vuotta tasamaalla hiihdellyt ja luistellut, niin Spiderman-mielikuva on jotenkin kaukaa haettu :D 
Nyt toivon että arpaonni suosisi ja pääsisin jousiammunnan alkeiskurssille. Sitä olen halunnut jo kauan kokeilla ja täällä olisi siihen loistava mahdollisuus. Peukkuja pystyyn vaan!

Ja kauniiksi lopuksi pitää tietenkin jakaa myös eilinen korvapuusti-tarina. Kiipeilyn jälkeen tein tosiaan pullataikinan kohoamaan ja mikäänhän ei tunnetusti voita tuoreita korvapuusteja. Ja mehän ollaan Meerin kanssa käteviä emäntiä mitä korvapuusteihin ja sämpylöihin tulee (ai ei vai?!) ;) Korvapuusti, Zimtschnecke, Cinnamon roll...oli miten oli, suomalaiset korvapuustit maistuivat meidän WG:n asukkaille hyvin, ja näin ollen leipurikin sai huokaista helpotuksesta. Jopa meidän yliurheilullinen ja ruokavaliotietoinen baijerilainen kämppiksemme odotteli uunin vieressä tuoreita korvapuusteja ja naposteli useamman pullan parempiin suihin. Tämä tarkoittaa myös sitä että jatkossakin voin leipaista korvapuusteja, kun tekee mieli tuoretta pullaa. Eikä leipomisen jälkeen tarvitse pakastaa yli 20 korvapuustia. Taidettiin nimittäin eilen tuhota viiteen pekkaan noin parikymmentä korvapuustia...

Ensiapua Suomesta

Korvapuustien määrä seuraavana aamuna

Oktoberfestien ja kielikurssin jälkimaininkeja

Aika tuntuu edelleenkin kuluvan täällä uskomatonta vauhtia. Vasta vietettiin sateinen päivä Münchenissä Oktoberfesteillä ja huomenna alkaa varsinainen lukukausi täällä. Kielikurssikin on nyt sitten läpäisty hyvin arvosanoin, joten saan alkaa pakertamaan C1-kursseja. Tällä viikolla tuli muutaman vaihtarikaverin syntymäpäivätkin vietettyä pakertamisen ohessa - ylirasittumista opiskelun takia pitää koittaa välttää viimeiseen asti.
Kämppiksiäkin on tullut pari kappaletta lisää, tosin yksi huone täällä meidän päässä ammottaa vielä tyhjyyttään - saa nähdä kuka siihen asettuu asumaan.

Ainevalinnat tein tuossa alkuviikolla ennen torstain loppukoetta. Päätin, että nyt ensimmäisen lukukauden aikana koitetaan saada kielitaitoa hiottua paremmaksi. Eli kielikursseja luvassa. Keväällä voisi sitten pakertaa enemmän journalistiikan ja vertailevan kulttuurintutkimuksen parissa, joskin niistäkin suoritan pari luentoa kielikurssien ohella nyt talvikuukausina. Suurella mielenkiinnolla odotan kurssien alkamista, vaikkakin tämä intensiivinen kielikurssilla istuminen alkoi viime päivinä hieman puuduttaa mieltä - takalistosta puhumattakaan. Mutta nyt pääseekin sitten jo "oikeasti" opiskelemaan, muidenkin kuin vaihtarien seuraan. Tosin meillä oli niin huippumukava ryhmä ja mukavat opettajat, että sen puoleen oli vähän haikeatkin tunnelmat luokassa kun vika päivä kielikurssista oli ohi. Mutta eiköhän me vaihtarikavereiden kanssa nähdä jatkossa muutenkin :D

Parkkipaikka vain naisille :D

Taisin törmätä kielimuuriin

Torstai on toivoa täynnä. Tänään meillä on nimittäin vapaapäivä, sillä Saksassa juhlistetaan Saksan yhteinäisyyden päivää. Päätettiin parin kaverin kanssa juhlistaa kyseistä päivää pelaamalla iltapäivällä Guitar Heroa :D Huomenna pitäisi taas istua yliopistolla koko päivä. Tällä viikolla vaihdoimme luokkahuonetta ja nämä viimeiset kielikurssin päivät B2-ryhmä istuukin betonibunkkerissa, jossa ei ole ainuttakaan(!) ikkunaa. Mahtavaa, eikös?

Mutta tosiaan, tällä viikolla törmäsin totaalisesti kielimuuriin kun saimme tutustua uuteen kämppikseemme. Nyt ymmärrän ne kaikki silmien pyörittelyt, kun porukka päivitteli sitä että menen Baijeriin vaihtoon. Tämä uusikin kämppis tottelee nimeä Chris, niinkuin amerikkalainen seinänaapurini. Tosin tämä uusi kämppis tulee pienestä Baijerilaisesta kylästä ja puhuu "melko" vahvaa murretta. Ensimmäisenä iltana en tajunnut puoliakaan kyseisen hepun puheesta. Paitsi muutamina hetkinä kun poikaparka yritti puhua sitä saksaa, mitä meille koulussa tuputetaan. Itsetuntoa musersi kertakaikkisesti se, etten tajunnut niinkin yksinkertaista asiaa kuin kellonaikaa! Chris sanoi, että hänen pitää olla seuraavana aamuna kello yhdeksältä koululla. Pyörittelin vain silmiäni kuin 100 000 pöllöä yhteensä. Onneksi toinen baijerilainen kämppikseni Michaela oli vieressä "tulkkaamassa". Mutta eiköhän tuo Baijerin KIELEN (kyllä vain, murre on liian lievä ilmaisu) ymmärtäminen vuoden aikana kohene. Tällä hetkellä pelkkä superkesittyminen ei vielä riitä. Niin, ja proffat tykkää kun puhun varmasti osittain itsekin "väärää" saksaa kun palaan Tampereelle - jee! Nooo, pikkuvikoja :D

Salainen ase - baijeri-saksa -sanakirja :D