Tästä se lähtee

Kesätöitä ja kouluhommia on ollut tälle kesälle ihan omiksi tarpeiksi, tai ehkä jopa puolen suvun tarpeiksi. Yksikseni kuitenkin otin pienen viivytystaistelun jälkeen selkeän 5-0-voiton mokomista kesäloman anastajista. Lomafiilikset olivat jossain vaiheessa varmaan suunnilleen puolivälissä matkalla Timbuktuun mutta onneksi muutaman keikan, tuoreiden lakkojen ja vadelmien, sekä uimisen ja saunomisen avulla välimatkaa sai edes vähän kurottua umpeen. Tosin se varsinainen loma loppuu kumminkin kesken. Huomenna olisi viimeinen työpäivä ja sitten parisen viikkoa aikaa tehdä noin triljoona asiaa ennen kuin Baijeri kutsuu. Taisi käydä vähän niin kuin Gatlinille MM-kisoissa, kun ei kerinnyt Boltin kelkkaan. Itse en sitten kerinnyt sen kesäloman kyytiin. Tosin loman menetys ei tänä kesänä haitannut ihan niin kamalasti, koska mielessä on tietenkin enemmän tai vähemmän pyörinyt tuleva vaihtovuosi Regensburgissa - syksyä on odoteltu enemmän tai vähemmän jo kesäkuun alusta.

Hakuprosessi sujui kyllä kuin se kuuluisa ajatus, eikä vielä ainakaan (kopkop) ole tarvinnut ainuttakaan hiussuortuvaa repiä päästä irti. Mutta eiköhän sille hermojen (ja hiusten) menettämiselle ole vielä monta mahdollisuutta, joten jos pitäisi vielä siitä tukasta kynsin hampain kiinni. Mutta kai sitä voi kuitenkin iloita hyvissä ajoin tulleesta hyväksymiskirjeestä ja hyvästä ohjeistuksesta. Vielä kun muuan puupää osaisi noudattaa niitä...noo, toistaiseksi pienet byrokratialta haiskahtavat hommat ovat hoituneet varsin kivuttomasti joten ei hätää. Tällainen strömsömäinen meininki tuntuu vähän tyyneltä myrskyn edellä, mutta lauloihan se Kari Tapiokin että myrskyn jälkeen on poutasää. Mitäpä siis turhia stressaamaan asioista jotka EIVÄT ole vielä pielessä, mutta jotka VOIVAT mennä pieleen. Antaa siis matkakuumeen nousta kaikessa rauhassa - ei muuta kuin lähtökuoppia kaivamaan (täytyy käyttää Valtran etukuormaajaa apuna jos tulee kiirus…).



Baijeri teki ensimmäisellä (ja tähän mennessä ainoalla) visiitillä lähtemättömän vaikutuksen.