Vähiin käy ennen kuin loppuu. Päivät nimittäin. Tässä on oltu viime perjantaista lähtien enemmän tai vähemmän lennossa - Tampereella moikkailemassa kavereita ja Helsingissä katsomassa vastasyntynyttä siskontyttöä. Kun saavuin kotiin, niin heti samana iltana oli vuorossa hieman sukulointia. Aikamoista haipakkaa siis, mutta eipähän ole aika tullut pitkäksi =) Eikä ole ainakaan kerinnyt turhia jännitellä tuota lähtöä. Kaitpa se lähtökutina kumminkin viimeistään siinä vaiheessa iskee, kun leväytän matkalaukun auki ja alan paiskomaan asioita sinne. Ne edellä mainitut "asiat" lojuvat edelleen ympäri huonetta - hyllyillä, pöydällä, lattialla, laukun päällä...jospa ne ajautuisivat tänään ja huomenna (ajatuksen voimalla?) myös laukun sisälle.
Oikeastaan pakkaaminen on ihan terapeuttista hommaa. Saa puuhastella kaikessa rauhassa (ainakin vielä!) ja kuunnella musiikkia (saksalaista iskelmää, sukkahousuheviä tai mitä nyt ikinä tekeekään mieli luukuttaa). Ja tuleepahan samalla käytyä vaatteet ynnä muut härpäkkeet edes joskus läpi. Siinä sivussa voi sitten heitellä tyhjiä purkkeja ja kulahtaneita vaatteita sinne minne moiset tila-ahmatit kuuluvatkin - paikkaan, missä se kaikkien tuntema pippuri kasvaa. Onneksi itse ei ihan niin kauas tarvitse lähteä :D Sain viikonloppuna kyllä vakuutella muutamaan otteeseen, etten tosiaan ihan Timbuktun tuolle puolen ole matkalla. Onhan se tosin outoa, että ensi talvena ei hengailekaan yliopiston ruokalassa samojen tyyppien seurassa puhuen samoja asioita jo kolmattakymmenettä kertaa. Joku fiksu heppu on tosin joskus tuumannut, että vaihtelu virkistää. Taidanpa olla samaa mieltä. Tuntuu ne samat ihmiset ja jutut vuoden päästä taas uusilta - kätevää (kierrätys on in) :D Maisemanvaihdos on siis enemmän kuin tervetullut. Onneksi on kuitenkin olemassa innovaatio nimeltä kompuutteri tai mikä tietokone tämä ikinä onkaan - Suomi pysyy ajan tasalla Baijerin tapahtumista, ja meikä tietää mitä kotimaahan kuuluu. Joskus täytyy kai vähän kehuakin tätä nykyteknologiaa, vaikka se joskus toimiikin sosiaalisuuden tappajana. Yhteydenpitoon välillä Suomi-Saksa se sopii kuin nakutettu, ja hyvä niin.
Ja kauniiksi lopuksi hieman musiikkia korville. Vaikka otsikossa onkin siteerattu
legendaarisen Europen biisiä, niin ehkäpä linkitän jonkun muun
soittolistalla pyörineen pakkaamisen vauhdittajan. Tässäpä siis Helixiä, olkaa hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti