Ja täällä Regensburgissa paistaa aurinko...

Juuri niin. En uskonut aiemmin että lunta ja pimeyttä kaipaisi, mutta kyllä se vain näin on. Ei tämä tämmöinen ole helmikuu eikä mikään kun lämmintä on kymmenen astetta ja aurinko paistaa. Joojoo, kokemus sinänsä, mutta miten sitä meikäläinen osaa ottaa ilon irti keväästä, kun ainoa talvi-kokemus oli viikon oleskelu Suomessa ja sielläkin lämpötilat oli vain nollan paikkeilla. No kotipuoleessa oli sentään lunta. Täytyy koittaa vain kestää nämä "kamalat" kelit :D

Amsterdamkin on nyt nähty, joskin vajaa kaksi päivää aikaa kierrellä kaupunkia oli yksinkertaisesti aivan liian vähän. Se on tosi nätti kaupunki, jossa voisi käveleskellä päivätolkulla - täytyy suunnata sinne uudemman kerran. Ja mielenkiintoiseksi kaupungin teki myös se, että se on kertakaikkiaan fiilikseltään rennompi verrattuna Suomeen (mistä lie mahtaisi johtua?:P). Suomessa kiikutin kämppikseni seuraamaan akateemista MM-kyykkää (meidän joukkue tosin hävisi hienosti kaikki kolme peliä..) ja loppuloma Suomessa sujui saunoessa ja syödessä. 

Kämppikseni väittivät että syöminen alkoi vähitellen käymään työstä. Täytyy myöntää että sukulaiset pistivät parastaan mitä tuli kansainvälisten vieraiden kestitsemiseen. Chris ilmoittikin eilen että vaaka näytti noin viisi kiloa enemmän kuin ennen lomaa, joskin oli se kuulemma sen arvoistakin - paljon hyvää ruokaa :D Aito suomalainen saunakin oli kaikkien mieleen (tietty!), ja uskaltautuivatpa kaikki kierimään lumessakin. Sanoisin että Suomi teki kaikkiin kolmeen varsin hyvän vaikutuksen =)