Italian seikkailut

Pakko näin heti ensi alkuun täräyttää, että tämä vuosi olis voinu alkaa paljon huonomminkin. Italian reissu oli nimittäin varsin onnistunut. Perjantaina lähdin aamusta puoli kuuden kieppeillä junalle ja aloitin matkaamisen kohti Etelä-Tirolia. Komeiden vuorien keskellä matka sujui varsin mukavasti, Suomi kun on semmoinen plätty että moinen maisemanvaihdos siivitti mukavasti junamatkaa. Bozenissa vaihdoin junaa ja suuntasin Aueriin, joka on pieni ja varsin idyllinen kaupunki vuorten kupeessa. Tosin päässäni aloin maalailla kaikenlaisia uhkakuvia kun pääsin perille - lunta ei ollut missään, vuorten huipuilla vähän jotain valkoista rähmää. Ajattelin jo että joutuvat pian perumaan koko Tour de Skin viimeisen etapin...

Hotelli jossa yövyin oli erittäin viihtyisä ja henkilökunta uskomattoman ystävällistä ja avuliasta. Parina iltana söin myös illallisen hotellissa, ja täytyy kyllä kehua emännän kokkaustaitoja. Ja mikä tuntuu edelleenkin jotenkin hassulta, niin Etelä-Tirolissahan pärjää vallan hyvin saksalla - kaikki vanhat mummelitkin osasivat sujuvaa saksaa italian lisäksi. Vain muutaman kerran joudui turvautumaan englantiin. Perjantaina kävin iltapäivästä vielä kiertelemässä Bozenissa, joka osoittautui myös käymisen arvoiseksi italialaiskaupungiksi.

Lauantai-aamuna suuntasinkin sitten bussilla kohti Cavalesea. Jo pelkkä bussimatka oli huikea, kun bussi kiemurteli vuoren rinnettä ylemmäs. Ja ylemmäs. Sanoinko jo että ylemmäs? Ja kuin taikaiskusta myös sääolot vaihtuivat lumisemmiksi - alhaalla vallinnut vesisade vaihtui parinkymmenen minuutin matkanteon jälkeen räntäsateeksi. Eikä lumesta ollut lainkaan pulaa Cavalesessa. Hiihtobussilla suuntasin sitten Lago di Teseron hiihtostadionille ja siellä vesi-&räntäsadetta uhmaten heiluttelin Suomen lippua. Kisapäivän jälkeen kipittelin bussipysäkille, koska bussikuskin mukaan viimeinen hiihtobussi Cavaleseen menee hieman ennen puolta kuutta. Siellä sitten seisoskelin sateenvarjoni kanssa ja odotin. Ja odotin. Sitten odotin vähän lisää (niin, Italiassahan ei ole saksalaisesta täsmällisyydestä pienintäkään aavistusta). Seurakseni pölähti jossain vaiheessa joukko norjalaisia, joiden kanssa sitten siinä jutustelin. Bussikin saapui lopulta, mutta sepäs ei mennytkään Cavaleseen vaan jäi Teseroon. Siinä vaiheessa meinasi tulla kyllä äitiä ikävä - nimittäin viimeinen bussini Aueriin lähti seitsemän maissa. Onneksi kuuden maissa Teserosta lähti kuitenkin"normaali" bussi Cavaleseen ja pääsin kuin pääsinkin vielä Aueriin saman vuorokauden sisällä. Vaatteet nimittäin kaipasivat kipeästi kuivattamista. Hotellihuoneen päällystinkin märillä vaatteilla ja suruttelin hiustenkuivaajalla hyvän tovin, jotta kamppeet kerkeäisivät varmasti kuivaa seuraavan päivän seikkailuja varten.

Sunnuntaina oli vuorossa loppunousu - siispä suuntasin itsekin kohti Alpe Cermisin huippua. Tosin semmoisella hienolla hissillä :D Ja kuinka ollakaan, keli oli edelleen varsin kostea. Mutta se ei haitannut, meininki pysyi hyvänä koko ajan. Herätin mm. etelä-tirolilaisista koostuneessa äijäporukassa ihmetystä - suomalainen tyttö on reissannut yksin italiaan katsomaan Tour de Skitä ja puhuu kaiken kukkuraksi vielä saksaa. Mutta miksei? Suomalaismenestystä ei palkintokorkokesijojen muodossa tullut, mutta kaikki jaksoivat kumminkin kavuta rinteen ylös. Pakko vielä mainita, että vaikken edes käynyt jyrkimmässä kohdassa, niin kyllä ihan riittävän jyrkkä nousu se on. Ja ehdottomasti haluan käydä vielä joskus uudestaan Alpe Cermisin huipulla katsomassa Tour de Skitä - nälkä kasvaa syödessä =)