Elämä ei ole pelkkää yliopistoa

Viikot sujahtaa ohi huippunopeasti. Liian nopeasti, ainakin jos opiskelua ajattelee. Tuntuu että aika loppuu kesken (olisi muutakin tekemistä...). Päällimmäisenä pitäisi tietty olla mielessä opiskelu, mutta jotenkin se ei nyt jaksa tällä hetkellä tuntua elämää suuremmalta asialta. Onhan se tärkeää joo ja sitä varten (ai mitä varten?) täällä ollaan, mutta nyt ennen lukukauden loppua on havahtunut siihen mikä oikeasti vaihdossa on parasta. Nimittäin ihmiset, joihin täällä tutustuu.

Mikään ei ole ikuista, tiedetään, mutta viime päivinä opiskelua on siivittänyt varsin haikeat tunnelmat. Moni hyvä kaveri lähtee tämän lukukauden jälkeen pois, eikä koskaan voi olla varma näkeekö näitä loistotyyppejä enää. Tokihan siinä on loistosyy matkustella, mutta silti - kukapa ei haluaisi pitää loistotyyppejä mahdollisimman lähellä? Yksi parhaimmista kavereistani täällä lentää ensi viikolla takaisin Brasiliaan. Kenen kanssa voin nyt soitella kitaraa täällä? No, itsekseni tietty. Tylsää. Piakkoin myös kaksi muuta hyvää kaveria (jotka kuuluvat niihin harvoihin raskaan musiikin ystäviin, joihin olen täällä tutustunut) matkaavat kotiin - toinen Meksikoon, toinen Venäjälle. Uusi lukukausi tuo tietty mukanaan uusia loistotyyppejä, mutta eihän se ole sama asia. Täytyy nauttia näistä viimeisistä päivistä ihanien ihmisten seurassa - lauantaina on brasilialaisen ystäväni läksiäispippalot, joihin lupasin leipoa korvapuusteja=)

Kitarasankarit