Ei muuta kuin onnea ja menestystä alkaneelle uudelle vuodelle!=)
Regensburgissa kerkesin olla melkein neljä kuukautta ennen kuin lensin kotosuomeen jouluksi. Kööpenhaminassa odottelin jatkolentoa Suomeen Ruotsissa opiskelevan suomalaistytön kanssa. Ja hyvä olikin ettei tarvinnut yksin odotella (Mp3-soitinkin päätti nimittäin kenkkuilla juuri tuona päivänä), sillä lento oli lähes neljä tuntia myöhässä. Eniten kävi sääliksi kaverini, jonka piti tulla meikäläistä kentälle vastaan ja sai jatkuvasti viestiä että lento on myöhässä, lento on enemmän myöhässä kuin mitä luulin, lento on kertakaikkisen myöhässä jne. Elättelin toiveita koneessa nukkumisesta, mutta päädyinkin lopulta juttelemaan mukavan brittipojan kanssa joka oli matkalla viettämään joulua tyttöystävänsä perheen luo. Lennon jälkeen raahustin rättiväsyneenä rättiväsyneen ystäväiseni luo ja sain taas pitkästä aikaa alkaa tykittää rakkaalla äidinkielelläni kaiken sanottavani. So easy!
Ensimmäiset pari päivää Suomessa tuntuivat jotenkin todella oudoilta. Mutta siinä jouluhässäkän keskellä Suomi alkoi tuntua taas perinteiseen malliin varsin kotoisalta. Olihan se mukava nähdä sukulaisia ja ja muutamia kavereita pitkästä aikaa. Ja saunoa joka ikinen päivä! Ainoana miinuksena oli se, että suksimaan en päässyt, koska lumi oli päättänyt sulaa...
27.12. tosin suuntasinkin jo takaisin tänne Baijeriin. Kun itse olin jo Münchenin lentokentällä, laukkuni seikkaili vielä jossain päin Kööpenhaminan lentokenttää (jonka pistesaldo alkaa olla inhokki-lentokenttien sarjassa jo kelpoluokkaa). Niinpä olin vasta varsin myöhään Regensburgissa, noin 24 tunnin matkustamisen jälkeen. Uuden vuoden pippalointi ei ollut mikään galakseja räjäyttävä, mutta varsin mukava. Päätin kokata vuodenvaihteen kunniaksi kunnon gourmet-aterian, joka sisälsi makaronilaatikkoa ja porkkanaraastetta:D Asiaan kuuluvasti pöydässä oli tietenkin myös pari pulloa kuohujuomaa. Keskiyöllä kävimme Tonavan varrella katsomassa ilotulitusta (=kilpailua siitä, kuka ampuu eniten rahaa taivaalle), jonka jälkeen päätimme jatkaa alkanutta vuotta nukkumalla.
Eilen totesimme Chrisin kanssa, että vuoden ensimmäinen päivä on vaikea. Aamupäivästä kävin haukkaamassa happea, jonka jälkeen päätin olla laiska vielä tämän yhden ainoan päivän ja tylsäillä dataillen ja sängyn pohjalla maaten (tänään pitäisin oikeasti aloittaa kouluhommat ja olenkin jo suunnitellut lukusuunnitelman tekemistä. onhan sekin jo jotain?). Iltapäivällä istuskelimme keittiössä, kun Chris ehdotti että kävisimme Nürnbergissä, koska Regensburgissa lähestulkoon joka ainoa kahvila/pizzeria/vastaava pulju oli kiinni. Parin tunnin päästä istuimmekin jo junassa. Nürnbergin asemalla päätimme suunnata Pizza Hutiin, mutta hetkeä myöhemmin kävikin ilmi, että se ei ollutkaan siinä osoitteessa jonka Google meille ystävällisesti antoi. Siispä päätimme jatkaa ruokapaikan etsimistä poukkoilemalla sinne tänne. Vaan kuinkas ollakaan - yhtäkkiä edessä keikkuikin Pizza Hutin kyltti! Pakko vain myöntää, että kyllä amerikkalainen aina Pizza Hutin löytää. Kai se on joku vaistonvarainen juttu:D Kotimatka menikin sitten maha täynnä koomatessa. Ja kämpillä totesimme, että vuoden ensimmäinen päivä ei tänä vuonna ollut lainkaan hassumpi.
Reissaaminen jatkuu omalta osaltani jo huomenna, sillä suuntaan Italiaan ja vietän siellä tulevan viikonlopun. Pitääkö tässä nyt vielä erikseen mainita että samoilla huudeilla kisataan samana viikonloppuna Tour de Skin loppukahinat. Toivotaan että moinen viimeisenä iltana Suomessa syntynyt ex-tempore-idea on toteuttamisen arvoinen. Suomen lippu on totta kai pakattu mukaan! Seuraavat blogipäivitykset ovatkin sitten täynnä Italia-kuulumisia - Arrivederci!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti