Vieras kotikulmilta ja rokkimeininkejä

Jääkiekon aiheuttamasta pettymyksestä toivuttiin nopeaan tahtiin. Pari päivää piti kyllä turnauksen tuomaritoimintaa sulatella, mutta muuten pystyi hyvinkin iloitsemaan tässä tapauksessa voitetusta hopeasta. Mitalille piti tietenkin kippistellä Chrisin kanssa yhden tuopillisen verran maanantaiseen tapaan meikälisen lempibaarissa ja huuhtoa samalla pieni pettymyksen maku suusta pois. 

Pian kisojen jälkeen sain vanhan (siis "vanhan") ystävän kylään. Annika majaili vajaan viikon verran täällä Regensburgissa ja sekös vasta oli mukavaa.  Perjantai otettiin lunkisti ja lauantaina tytöt kävi tietenkin vähän bailaamassa, mistä johtuen sunnuntain väsymys oli ymmärrettävää. Ollaan kai tultu vanhoiksi kun ei enää jakseta valvoa myöhään ilman että seuraavana päivänä olisi ihan naatti olo. No, asia korjaantui herkullisella aamiaisella (tais olla enemmän brunssin ajankohta kyllä...) läheisessä kahvilassa.

Maanantaina suunnattiin Füsseniin ihastelemaan Hohenschwangaun ja Neuschwansteinin linnoja. Muutama vuosi takaisin kävin vuodenvaihteessa Neuschwansteinin katsastamassa, mutta lisähän tekee pahaa tunnetusti vain selkään saamisessa. Ja kyllä se reissu oli käymisen arvoinen, sillä kesäinen Hohenschwangaun kylä on vähintään yhtä kaunis vehreänä kuin talvella lumen verhoilemana. Vuoria, järviä ja pari komeaa linnaa - ällöä, vai miten se nyt onkaan ;)

 Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös ystävän vierailu. Annika lähti keskiviikkona takaisin Pohjanmaata kohti ja itse koitin haalia tavaroita kasaan tulevaa pidennettyä viikonloppua ja Rock im Park -festareita varten. Viimeiset pakkaamiset jäi kuitenkin torstaille kun saavuin luennolta kämpille. Festariseuralaiseni Fabienne oli kuitenkin laittanut viestiä ettei pysty vielä lähtemään, mutta että mahdollisesti tulee viikonloppuna jos on parempivointinen. Ensimmäinen ajatus oli että ei helkkari tästä tule mitään kun festarikaveri on sairaana. Molemmat oltiin ootettu festarireissua kauheasti ja Metallica jysäyttäisi heti perjantaina festarit liikkeelle. No, en tunnistaisi enää itseäni jos olisin ruvennut nössöilemään - eihän tässä oltu ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, sillä yksin on selvitty ennenkin! Suuntasin siis junalle hieman suunniteltua myöhemmin kimpsuineni ja kampsuineni. Festarialueelle saavuin alkuillasta ja leirintäalue suorastaan kuhisi porukkaa. Jo siinä vaiheessa telttapaikan löytäminen oli haaste - kuinka pihkuran aikaisin porukka on oikeen ollut liikenteessä?! Varmaan väki oli jo kahdeltatoista valmiina ryntäämään leirintäalueelle/-alueille varaamaan parhaat paikat. Löysin kuitenkin oma pienen läntin, johon täräytin teltan pystyyn. Ja teltan päälle viritin Suomen lipun.

Neljä päivää festarointia Nürnbergissä sujui hyvin ja Fabiennekin saapui paikalle lauantaina. Meidän makuun sääolosuhteet olivat vain turhan trooppiset. Mutta yllättävää oli se että en onnistunut käräyttämään tai kuivattamaan itseäni vaikka pilvettömältä taivaalta paahtava aurinko hilasi elohopeat yli kolmeenkymmeneen asteeseen. Voi sitä hien virtausta! Taisi allekirjoittanutkin juoda "muutaman" litran vettä neljän päivän aikana. 
Ja kun festareista on kyse niin pakko on vielä hehkuttaa niitä keikkojakin, joita tuli nähtyä Rock im Parkissa. Avenged Sevenfold oli yllättävän hyvä livenä ja Metallica veti komean setin perjantai-illan päätteeksi. Lauantain kohokohtiin kuuluivat loppuillan Ghostin ja Anthraxin keikat. Sunnuntaina Kvelertak ja Opeth pakottivat iltapäivästä suoraan auringonpaisteeseen hiostumaan, mutta illalla sai kuunnella Linkin Parkin onneksi hieman viileämmissä olosuhteissa (no, oli se nyt ainakin huomattavasti viileämpi kuin +34). Maanantaita olinkin sitten ootellut enemmän tai vähemmän festarilipun ostamisesta asti. Ja tietenkin sen piti olla kaikista kuumin festaripäivä. Harvoin valitan ihan aikuisten oikeasti kuumuudesta, mutta nyt oli jo semmoinen grilli auringossa, että olokin oli jotenkin lässähtänyt. Tosin ei enää siinä vaiheessa kun Iron Maiden hyökkäsi lavalle. Siinä sujahti taas pyöreästi pari tunteroista aivan siivillä ja huomaamatta! Silkkaa helmeä koko keikka. 
Tiistaina olin kotona puoli seitsemältä aamulla ja vetelin sikeitä jonnekin kahteen asti. Illemmalla käytiin kämppisten kanssa istuskelemassa Tonavan rannalla ja meitsin oli pakko ottaa kitara messiin. Nyt tässä on pari päivää käyty näyttäytymässä yliopistolla ja huomennakin täytyy suunnata naputtelemaan kirjallisuusesseetä samaiseen laitokseen. Kämpillä kun ei tahdo saada asioita niin hyvin aikaiseksi kuin pienen ryhmäpaineen alaisena ("Taivas varjele kun kaikki on niin ahkeran näkösiä - nyt munkin on pakko!")