Menolippu kotiin

Viikonloppu hujahti sukkelaanvikkelään ohi, ja uskokaa tai älkää - esseen kirjoittelun merkeissä! Viiden sivun rutistus Erich Kästnerin runosta on loppukappaletta vaille valmis, että kyllä se ehkä kannattikin käyttää kyseiseen hommeliin aikaa. Pääsee tällä viikolla, ehkäpä jo huomenissa seuraavan esseen kimppuun! (Voi ei...Hurraa) Alkavat lähestyvät kokeetkin jo kummitella mielessä. Samoin kuin vaihtovuoden loppu, joka alkaa jo tulla hyvinkin liki ja konkretisoitua erinäisillä tavoilla. 

Viime viikolla kiikutin kämpän irtisanomisilmoituksen toimistolle ja tulostin "checklisten" asioiden hoitamista varten - ettei mitään vaan jää tekemättä, kuten esimerkiksi pankkitiliä sulkematta tai muuta vastaavaa "pientä". Havahduttava hetki oli se kun vihdoin ja viimein sain aikaiseksi varata paluulennon heinäkuun lopulle. 29.7. on se päivä kun Regensburgin seikkailut jäävät sitten taakse ja kandivuosi Tampereella kolkuttelee jo samantien uhkaavasti. Ja koska tämä mattimyöhäinen oli "ajoissa" liikkeellä, niin paluulennoista sai pulittaa sievoisen summan. Mutta bongasin bonuspisteiden avittamana suht hyvän lennon muutamalla vaihdolla, ja vieläpä Vaasaan (jei!). Ei siis tarvitse lähteä laukkujen kanssa hikoilemaan Helsingistä busseilla ja junilla Pohjanmaalle. Ainoana miinuksena mainittakoon että matkustan 16 tuntia! Chris pääsikin naureskelemaan meikäläisen kustannuksella - juippi lentää kotiin rapakon taakse semmoiset 18 tuntia. Kiitos vaan. Palaan siis Suomeen, mikäli Arlandan lentokentällä vietetyt reilut 8 tuntia eivät saa suomalaispoloa sekoamaan.

Viime aikoina on myös mielessä käynyt monenmoisia mietteitä vaihdon päättymisestä. Vuosi on pitkä aika, mikä on tullut todettua Chrisin kanssa pariin otteeseen. Saunaa, salmiakkia ja kesän valoisuutta on tullut välillä täällä helteessä (niin, kenen idea on viettää kesä yliopistolla?) kouluhommia paiskiessa väkisinkin ikävä. Ja jenkeistäkin kuulemma löytyy ikävöimisen arvoisia asioita ihan riittämiin. Puoli vuotta vaihdossa olisi sujahtanut turhankin nopsaan, mutta veikkaan että heinäkuun lopussa on jo varsin mukava palata vuoden jälkeen takaisin saunojen luvattuun maahan. Mutta sitä ennen on vielä paljon tekemistä täällä Baijerissa - älkää luulkokaan että täällä itkettäisiin juhannuksena puuttuvaa yötöntä yötä tai puusaunaa. Viimeisestä reilusta kuukaudesta aion kyllä vielä riipiä irti sen minkä saan - ja savolaisittain naaaaaatiskella! Ja vielä on paljon odotettavaakin - reissu opiskelutovereita moikkaamaan Freiburgiin, hyvän ystävän vierailu heinäkuun puolivälin paikkeilla, jotain pientä reissua kenties, Biergartenissa ja Tonavan varrella istuskelua, hyviä keskusteluita, kavereiden kanssa hengailua (ai mitkä kokeet?)... Regensburgilla ja Saksalla on vielä kovinkin annettavaa ennen kuin suostun lähtemään yhtään mihinkään.

Maalaismaisemaa kotoa