keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Servus Regensburg!

Rooma ei pettänyt odotuksia - nähtävää riitti. Käveltiin ties kuinka paljon (jalat roikkuvat vielä mukana), syötiin hyvin ja nautittiin lomasta. Mutta tästä blogipäivityksestä Rooma saa vain maininnan. Nimittäin täällä sitä nyt istuskellaan Arlandan lentokentällä ja ootellaan lentoa Vaasaan. Kotimatkalla. Silmät ehkä "vähän" väsyneet, taitavat hieman punoittaakin johtuen tasaisin väliajoin toistuvasta nyyhkimisestä. Helppo oli tulla, vaikea lähteä. Vaihtovuoden aikana tutustuin moniin hienoihin ihmisiin, muutamista sain läheisempiäkin ystäviä. Anna-kämppikseni teki mulle ja Chrisille valokuva-albumit vuoden parhaista otoksista. Sitä on tullut päivän matkustelujen aikana selailtua samoin kuin "matkapäiväkirjaani", josta tulee varmasti tärkeä osa ensi talvea, kun haluaa muistella vaihtovuotta ja siellä kohdattuja ihmisiä. 

Chris lähti tänään saattamaan meikäläistä lentokentälle. Junamatkalla kirjoiteltiin toistemme matkapäiväkirjoihin viimeisiä mietteitä ja nieleskeltiin kilpaa. Ennen turvatarkastusta sanoinkin sitten varmaan vaikeimmat hyvästit tälle vuodelle, kun halasin viimeistä kertaa amerikkalaista "veljeäni". Niin paljon on koettu yhdessä vuoden aikana ja nyt oli aika sanoa, ei sentään "hyvästi", mutta "skypetellään, facebookkaillaan ja nähdään toivottavasti pian taas". No niin, nyt alkoi taas kummasti silmäkulma kostua...kiva päästä kotiin pitkästä aikaa, mutta onhan nämä viime päivät, erityisesti tämä päivä ollut silkkaa haikeutta potenssiin miljoona. Onpahan ainakin paljon mukavia muistoja, joita voi skypen äärellä tai sohvannurkassa talvi-iltoina fiilistellä. 

Vaihto muuttaa ihmistä, sen on tajunnut vähitellen. Suomessa asiat on pysyneet ennallaan, mutta tyttö on muuttunut (eikä vain siltä osin, että Rooman reissulla pidin melkein joka päivä MEKKOA päällä, lol) - avartanut taas vähän näkökulmaa tähän palloon. Itsestäänkin on kerennyt oppia yhtä sun toista. Tietynlainen uusi alkukin odottaa Suomessa (hetki varmaan tosin menee siihen että sopeutuu taas takasin), mikä tekee paluusta hieman jännitävämpää - kaikki tuntuu taas eri tavalla mahdolliselta kuin puuduttavien kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Pakkasin huolella laukkuun ja mieleen mukaan kaikki positiiviset asiat viime vuodelta - niille löytyy varmasti käyttöä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti