Salmiakkia ja korvapuusteja

Lukukauden ensimmäinen viikko on viimeistä päivää vaille paketoitu. Itselläni oli tällä viikolla kaksi luentoa (kielikurssit kun alkavat vasta ensi viikolla) ja ensi viikolla pitäisi sitten jo raahautua joka päivä yliopistolle. Kuulostaa koululta. Vastaaviin suorituksiin on tainnut joutua yltämään viimeksi musiikkilukiossa. Ei kultainen nuoruus jää unholaan, ja silleen. Tiistaina oli tosiaan ensimmäinen luento Regensburgin yliopistossa, aiheena mediahistoria. Paljon vuosilukuja tulee varmaan opeteltavaksi, mutta siinä vaiheessa kun tentti lähestyy, voi aina hyödyntää kämppisten apua. Vastineeksi voin leipoa korvapuusteja (jotka muuten saivat eilisiltana hyvän vastaanoton). Keskiviikon luennon aiheena oli johdatus vertailevaan kulttuurintukimukseen - ehdottomasti mielenkiintoista. Ehkäpä keväällä voisi uskaltautua johonkin vertailevan kulttuurintutkimuksen seminaariinkin.

Eilen sain myös ensiapu-lähetyksen kotiväeltä, nimittäin salmiakkia. Täällä salmiakki tosin herättää lähinnä kaikkia muita ajatuksia kuin "ooh, ihanaa" tai "herrrrrkullista". Mutta urheasti ihmiset ovat uskaltaneet kokeilla moista mustaa makeista. Tosin välillä täytyy jekuttaa porukkaa että kyseessä on normaali lakritsa. Kai sitä nyt vähän saa narrata? Muutoinhan ainutkertainen makuelämys jäisi monelta kokematta - sehän vasta olisikin sääli! 
Eilen käytiin myös kiipeilemässä Michaelan ja Chrisin kanssa. Terveisiä Pohjanmaalta - meillähän vasta korkeita vuoria ja kiipeilymestoja riittääkin! Olihan se kyllä siistiä kavuta helppo seinä muutaman kerran ylös asti ja sitten räpiköidä vaikeampaa heikommalla menestyksellä. Kiipeily on ehdottomasti hauska liikuntamuoto, mutta meikäläiselle ylöspäin kapuaminen tuntuu vaan kertakaikkisen luonnottomalta. Sitä kun on 20 vuotta tasamaalla hiihdellyt ja luistellut, niin Spiderman-mielikuva on jotenkin kaukaa haettu :D 
Nyt toivon että arpaonni suosisi ja pääsisin jousiammunnan alkeiskurssille. Sitä olen halunnut jo kauan kokeilla ja täällä olisi siihen loistava mahdollisuus. Peukkuja pystyyn vaan!

Ja kauniiksi lopuksi pitää tietenkin jakaa myös eilinen korvapuusti-tarina. Kiipeilyn jälkeen tein tosiaan pullataikinan kohoamaan ja mikäänhän ei tunnetusti voita tuoreita korvapuusteja. Ja mehän ollaan Meerin kanssa käteviä emäntiä mitä korvapuusteihin ja sämpylöihin tulee (ai ei vai?!) ;) Korvapuusti, Zimtschnecke, Cinnamon roll...oli miten oli, suomalaiset korvapuustit maistuivat meidän WG:n asukkaille hyvin, ja näin ollen leipurikin sai huokaista helpotuksesta. Jopa meidän yliurheilullinen ja ruokavaliotietoinen baijerilainen kämppiksemme odotteli uunin vieressä tuoreita korvapuusteja ja naposteli useamman pullan parempiin suihin. Tämä tarkoittaa myös sitä että jatkossakin voin leipaista korvapuusteja, kun tekee mieli tuoretta pullaa. Eikä leipomisen jälkeen tarvitse pakastaa yli 20 korvapuustia. Taidettiin nimittäin eilen tuhota viiteen pekkaan noin parikymmentä korvapuustia...

Ensiapua Suomesta

Korvapuustien määrä seuraavana aamuna